"You tried your best and failed so miserably. The lesson is: Never try." - Homer J. Simpson

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24. luukku: Hyvää joulua

Joulu on taas
Riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt
 
Tulkoon toivo kansoille maan
Pääsköön vangit vankiloistaan
Uskon siemen nouskoon rintaan
Silloin joulu luonamme on
 
 
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
 
Ensin oli tarkoitus laittaa kuva mun joulukuusesta, mutta se oli niin säälittävän ruma, toispuoleinen ja kaatumaisillaan, että jo melkein symboloi mun omaa elämää ja oli täten vähän liian intiimi yleiseen jakoon.
 
 


lauantai 20. joulukuuta 2014

20. luukku: "Kilisee, kilisee kulkunen"

Se oli ihan tavallinen jälkitreenipäivä Lapinkulmalla. Ensin tallottiin parit jäljet vanhenemaan ja jo silloin todettiin, että tuoretta karhun sitä ihtiään oli sekä REMin että Merkan jäljillä. No, sitten tallottiin esineruutu, ja virallinen esineruuduntallojakoira Emmi ei halunnut talloa toista puolta ollenkaan, vaan teki aina stopin ja veti hännän koipien väliin (Mairea ei haitannut, sen elämän ainoa kerta kun se on lähtenyt riistan jäljille oli mesikämmen...). Siinä sitten ajeltiin jälkiä ja haetutettiin esineitä ja sitten kun jäljellä oli enää Mervin ja Tuplan jäljet, niin kuultiin kun se otso siellä jossain jälkien suunnassa mölisi. Kuulosti vähän kuin värinähälytyksellä oleva puhelin, vähän kovemmalta vain. Noh, koska ollaan rohkeita ja oltiin nähty vaivaa niiden jälkien tekemisessä ja odotettu niiden vanhenemista, päätettiin, että what the heck, myöhän ajetaan ne jäljet. Tuplan jäljellä sen karhun pystyi jopa haistamaan. (Radio Suomen Luonto-Suomessa oli vähän aikaa sitten karhuilta, jossa joku karhututkija sanoi, että karhuilla on melko huono hajuaisti. Itse kyllä luulen, että se johtuu siitä, että ne ei haista mitään muuta kuin itsensä, koska dunkkaavat niin hirveän pahalta.) Vähän siinä yhdessä vaiheessa rupesi jännittämään (Elina oli ohjeistanut, että tokavika keppi on siinä paskakasan kohdalla...), joten päätin laulaa rumalla äänelläni koko ajan ettei vahingossa satuta nokikkain, karhu ja minä. Lauloin Heintjen klassikkobiisiä Mama . Toinen vaihtoehto olisi ollut mun ehdoton bravuuri Aikuinen nainen, mutta tarkoitus oli vain karkoittaa karhu, ei aiheuttaa sille kuulovammaa tai psykoosia. Hengissä selvittiin, mutta siitä päivästä lähtien Mervin ja Tertun jälkivaljaissa on kilissyt kulkunen. Sen pituinen se :)

Kulkunen (tai itse asiassa kokonainen kulkuskimppu) oli aikoinaan jo Mairen peko-valjaissa. Se kun tuppasi vähän irtoamaan, niin oli kiva edes pikkuisen pysyä kartalla siitä, että missä se meneepi. Kerran se ilmaisi voittajaluokan hakukokeen kokoiselta alueelta takakulman äijän ennen kun olin ehtinyt edes laittaa hihnan pois käsistä.

Helkkyen, välkkyen
Mun mielestä mahdutaan kaikki hyvin samoihin metsiin vemmeltämään, ihmiset ja koirat ja karhut jne. Yksi ukkeli, en muista mitä työkseen teki, mutta lenteli helikopterilla näillä huudeilla kuitenkin, niin hän kerran sanoi, että jos ihmiset tietäisivät, kuinka paljon hänkin sieltä kopterin kyydistä niitä karhuja näkee, niin ei kovin moni mummo uskaltaisi mustikkaan (mikä näin jälkiharrastajana kuulostaisi toki kivalta :)). En kyllä silti haluaisi vahingossa pelmahtaa äitikarhun ja lapsikarhun väliin.


perjantai 19. joulukuuta 2014

19. luukku: "Liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa"

Maire oli ihan huippu vetokoira, se niin rakasti juosta canicrossia. Emmi ei syttynyt hommaan, veti kun kovasti kannustin, mutta ei se tykännyt. Eikä Mervikään. Jäin sitten ilman vetokoiraa kun Maukka jäi eläkkeelle. Tepan kanssa en edes kokeillut, kun ajattelin että se nyt ei ainakaan. Mutta sitten kokeilin kuitenkin, ja kyllähän se! Maukka painoi parhaassa lihaskunnossa 18 kg ja Terttu vain 11 ja risat eikä se (onneksi!!!) ole ihan yhtä maaninen kuin Maire, että onhan siinä vissi ero, mutta kyllä Tepankin kanssa saa ihan hyvän tuntuman juosta <3 Kokeiltiin ensin lauantaina sellainen 13 km ja eilen 7 km ja hyvin jaksoi pikkulikka.

Normaalisti juoksen metsässä koirat irti, mutta näin talven tullen kun ei tuo umpihankijuoksu oikein innosta, on pakko siirtyä kävelyteille, niin onhan se kiva että on edes jotain hauskaa pitkäveteisiä teitä nylkätessä.


torstai 18. joulukuuta 2014

18. luukku: "Helmassa äitinsä armahan"

Niin, minähän en luultavasti olisi valinnut Terttua, mutta Mervi valitsi. Sehän ei todellakaan ollut mikään the mother of the year, mutta yksi pennuista teki poikkeuksen. Ainoa pentu, jonka kanssa Merkka leikki ja jota se puolueellisesti suosi muiden kustannuksella ja jonka se pelasti pennun jäädessä pentupaineissa alakynteen. Enkä minäkään voi olla niin sydämetön, että olisin pistänyt Mervin lempilapsen maailmalle ja pitänyt jonkun sille yhdentekevän pennun. En, vaikka tämä nimenomainen pentu oli pentutestissä se EVVK-pentu.

Niin meille jäi Tepa <3

"Sit mä vain päätin et mä muutan tänne Isojen Puolelle"
Kauheet ärinät äipän kaa
<3
Mun äippä on hyvä tyynykii
Tää oli ku me oltiin syysreissulla Mikkelissä

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

tiistai 16. joulukuuta 2014

16. luukku: "Tule tänne riemulla ota siemen multa"

Pipetillä ruokkimista alkuun joka toinen tunti ja sitten pikku hiljaa kiinteiden maistelua, banaanista maapähkinöiden kautta siemeniin ja käpyihin. Sitten pikkukaverit ovatkin valmiita valloittamaan suuren maailman. Aina kun meidän pihalla on orava, mietin, olenko minä sen äiti <3

Tässä just ollaan saatu silmät auki
Makeasti oravainen
Ekaa kertaa kiinteää <3
Pikku owawan ensimmäinen käpy
Hullu vapauden kaipuu
Toissakesäinen pikkukaveri palasi kotiin nukkumaan ja syömään
Kauheesti kaikkee hyvää <3
Elinan uusi ystävä

maanantai 15. joulukuuta 2014

15. luukku: "Paimenill' yksin työ"

Tertun paimennusvaisto kun alkoi herätä, oli äippäkoira aina varmistamassa, että lampaat liikkuu eikä kukaan ala Tepalle uhitteleen. Siellä se Mervi aina hiihteli jossain taustalla ja antoi tyttärenstä paimennella - päivysti vain, etteivät lambit karauta auringonlaskuun liian liukkaasti kuten niillä oli joskus aina usein tapana.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

14. luukku: "Jos yhtä puhdas itse olla voisin"

Mervi ei noita äidin velvollisuuksia nyt aina välttämättä niin hirveän tosissaan ota, mutta jotkut jutut se on opettanut Tepalle ja Jakellekin hyvin. Niinku esimerkiksi että mistä löytää parhaimmat rypemispaikat. Ne on tärkeitä oppeja pienen koiran elämässä ne.

"...oomme kaikki, oomme kaikki"

lauantai 13. joulukuuta 2014

13. luukku: "Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja pimeä"

Tää sopii jotenkin niin hyvin tähän päivään kun mulla on synttärit. Kuva on Jämijärveltä, esineruutuselfie. Tuota kuvaa katsoessa varmaan heti tulee assosiaatio päivän teemaan, Luciaan, valontuojaan. Miehän oon ulkonäöltäni niin söpö ja lisäksi kovin herttainen luonne, joten ei mikään ihme että mulla on niin vilkas sosiaalinen elämä ja sinkkuelämässäkin käy melko peikkomainen flaksi. Vai miten se nyt oli.

Riemun raikkahin aika.

Rumimmat kuteet ja pisin naama

perjantai 12. joulukuuta 2014

12. luukku: "Käypä tänne emme pelkää"

Männäsyksynä olin yksi päivä yläkerrassa kun kuulin ulko-oven käyvän. Mutta sitten koirista ei lähtenyt pihaustakaan, joten ajattelin kuulleeni väärin. Kävin kuitenkin silti vilkaisemassa, ja yllätys olikin suuri, kun keskellä olohuoneen lattiaa seisoi yönmusta kaveri käsissään mun tilaamani vaatekaappi in spe. Siis se kaveri vain seisoi paketit käsissään ja kaikki neljä koiraa makasivat sohvalla ja katsoivat tyyppiä tiukasti, mutta eväänsä liikauttamatta. Siis mitvit. Oikeesti. Yleensä ne nostavat aivan törkeän metelin. Kysykää vaikka sähkömittarinlukijalta. Tai jehovantodistajilta. Tai ovelta ovelle kiertävältä ilmakuvien myyjältä. Sen jälkeen olen pitänyt päivisinkin oven lukossa. Eihän noihin voi yhtään luottaa.

Tälleen ne vain nökötti. Ninni vissiin laittanut Ikea-rotan Maukan päälle.

torstai 11. joulukuuta 2014

11. luukku: "Kuiske kuuluu miltä ruoka maistaa"


Ninni: "Miksi mä saan aina niin vähän?"
Min Lai: "Etkä saa, syöt vain niin hirveän nopeasti."
Moshe: "Miks sulla Min Lai on aina jotain muuta ruokaa?"
Min Lai: "Koska mähän en mitään heppaa suuhuni pistä! Laatta lentää pelkästä ajatuksesta..."


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

10. luukku: "Makaa joulukuusi kaatuneena"

Ei tullut söpöä joulukorttia teemalla sievä pieni itämainen kissa poseeraa veikeästi pieni tonttulakki suloisessa pikku päässään kauniin pikku kuusipuun vierellä. 

Ninniä nyt vain ei huvittant.

tiistai 9. joulukuuta 2014

9. luukku: "Jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään"

Tämä on jouluyönä vuosi sitten kuvattu. Keskellä yötä heräsin tuohon leikkiin ja sen sijaan että olisin ärjäissyt että päät tyynyyn nyt niin päätin kuvata vähän. Neljäntoista vuoden ikäero ei ole mikään este sille etteikö leikkikemiat kohtaisi. Tosin luulen, että Maukka leikki vähän velvollisuudentunnosta Tertun kanssa. Tai siksi, ettei kilttinä (/nössönä) koskaan kehtaa sanoa ei <3


maanantai 8. joulukuuta 2014

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

7. luukku: "On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten"

Ihanat pikku mervinpoikaset, voi vitsit että niistä lähti ääntä ja pissaa. Tässä kehittävät jonkun joukkotappelun. 


lauantai 6. joulukuuta 2014

6. luukku: "Kello löi jo viisi"

Tänään lähdetään treenaamaan tokoa Varkauteen. Aikainen herätys. Kun ei millään jaksaisi...



perjantai 5. joulukuuta 2014

5. luukku: "Maa on niin kaunis"

Tämä on meidän joka-aamuinen lenkkimetsä. Siellä kasvoi ihania, tiheitä kuusia, joiden oksat lähes notkuivat naavasta. Sitten tuli kaivinkone, jonka piti kaataa muutama puu, jotteivät kaatua junaradan päälle. Noh, kaivinkoneukkeli ehkä vähän innostui ja tuloksena tämmöinen tabula rasa. Pimeällä haastava, kun ei ole enää (/vielä) kunnon polkua mistä kulkea, mutta onneksi mulla on Emmi. Emmi lenkkeilee siinä, missä se polku aina ennen meni, ja otsalampun valokeilassa kun seuraan sen valkoista hännänpäätä, niin pysyn siinä used-to-be-polulla ja näin olen sitten tulevaisuudessa tallonut itselleni uuden polun.

Se kaivinkoneukkeli palasi rikospaikalle parin viikon päästä ja kauhoi maanpinnan täyteen pieniä kuoppia noin metrin välein. Kai niilläkin on tarkoituksensa, mutta en kyllä ihan ymmärrä mikä.

Teki mieli vallan Koijärvi-tyyliin laittaa itsensä kettingillä kiinni puuhun

torstai 4. joulukuuta 2014

4. luukku: "Olen pieni veljesi"

Jotenkin ne erityiset pienet, jotka tarvivat vähän tavallista enemmän huolenpitoa, ottavat ihan erityisen paikan sydämessä. Ihanaa on, että pikku Jaakko jäi tähän lähelle ja näen sitä niin usein. Jakesta on tullut komea poika; toki se on Merkan poikapennuista pienin, mutta siinä missä velipojat ovat ainakin vielä tässä iässä pitkäkoipisia rimppakinttuja, niin Jake on oikein vankkatekoinen. Minun (ei ehkä ihan objektiivinen) mielipiteeni on, että se on tosi tosi kaunis - ja Tepan paras ystävä <3

"Minusta tulee isona hakukoila"
"Minustakin tulee isona hakukoila"
"Minusta on tullut hakukoira"
"Niin minustakin ja ollaan opittu ärräkin!"

BFF <3

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

3. luukku: "Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa"

Mulla oli tentti Mikkelissä pari viikkoa sitten. Päätin yhdistää huvin ja hyödyn (tässä tapauksessa tosin taisi se tentti olla se hupiosuus) ja ottaa Tepan ja Merkan mukaan käydäkseni niiden kanssa juoksemassa jossain siellä Mikkelissä, ettei tarvitse aina näitä samoja polkuja nylkätä. Katsoin sitten mainiosta latukartta-palvelusta jonkun matkan varrelle sattuvan juoksureitin ja päädyin Urpolaan, koska paikka on Merkkari-treeneistä ennestään tuttu. Tuumasta toimeen. Ihan ekana Mervi juoksi järven jäälle ja upposi sinne. Luulin tietenkin, että se urpona luuli, että kyseessä on iso aukea tms., mutta lenkin jälkeen se pulahti sinne jäiden sekaan uudestaan, otti vielä tyttärensäkin mukaan. Urvot! 

Niin, ja se lenkki itsessään... Katsoin karttapalvelusta, että valaistu on, selkeäkin (Kausalan kuntopoluilla eksyn joka kerta vieläkin jollen porhalla sen ulkoreunoja pitkin), ja helppo löytää. Ajattelin, että käyn ihan nopsasti vain vetäisemässä siellä semmoisen reippaan 10 km. Mutta voi hyvän tähden se oli rankka. Ihan sairaita, jyrkkiä mäkiä yksi toisensa jälkeen, jalat huusivat (ensimmäiseen adventtiin sopivasti) hoosiannaa ja maitohapot jylläsivät. Nyt ehkä vähän aavisstan, mitä se punainen väri latukartan värikoodeissa tarkoittaa... Ei ainakaan mitään rentoa menoa...

Kuvan jäällä ei ole osuutta tapahtumiin. 

tiistai 2. joulukuuta 2014

2. luukku: "Joku voi tulla ikkunan taa..."

No ei kyllä pääse kukaan huomaamatta ikkunan taakse stalkkailemaan! Siitä pitävät huolen...

Ninni
...ja Min Lai
Ihmettelin penskana tuossa otsikon biisissä sitä, ettei saa itkeäkään, muuten voi jäädä lahjat saamatta. Ihan perseestä, näin sitä jo kersat opetetaan patoamaan negatiiviset tunteet. Noh, jos itkemällä voisi joululahjat menettää niin en olisi ikinäkoskaan saanut lahjan lahjaa. Jo vauvana rääyin tuntitolkulla putkeen kuuppa punaisena eikä näin (biologisessa mielessä) aikuisena mene yhtään sen paremmin.

maanantai 1. joulukuuta 2014

1. luukku: "Joulupuu on ripustettu"

Ajattelin korvata päivittämättömyyden tykittämällä aattoon asti Peräkylän joulukalenteria. Huonolaatuisia puhelinkuvia ja täysin tarpeetonta tajunnanvirtaa höllästi jouluun liittyvin teemoin.


DIY-wunderbaum: ei ala särkeä päätä kun ei haise millekään - ei tosin sitten myöskään kaupasta ostetun wunderbaumin tapaan peitä sitä tymäkkää hajucoctailia, joka neljästä koirasta ja niiden epähygieenisistä vällyistä ja treenikamoista syntyy. (Ja toisinaan niiden suolistovammaisesta hovikuskista)  On myös nopea tehdä (n. vartissa valmistui) ja halpa sekä ekologinen (vanhasta neuleesta puretusta langasta valmistettu).

Mutta että näin helposti sitä saa foorttiinkin vähän joulumieltä. Ho-ho-ho.

(juu on NOMmit yms. päivittämättä - ei vain ole riittänyt energiaa.)