"You tried your best and failed so miserably. The lesson is: Never try." - Homer J. Simpson

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Tanskassa

Maanantaiaamu valkeni Tanskassa aurinkoisena, mutta kylmänä. Aamupalan jälkeen lähdettiin tyttöjen kanssa joulukuusilandiaan vähän lenkkeilemään.

Tässä vaiheessa harmittelin että jälkikamppeet jäivät Suomeen


Sitten käytiin taas Theoa treffaamassa. Tykästyin siihen kyllä kovasti; hirmuisen avoin ja ystävällinen, mukavaluonteinen poika kaiken kaikkiaan, ja mielestäni erittäin sopiva valinta Mervin pentujen isäksi. Siinä missä Merkka sisaruksineen saattavat olla vähän tosikoita, Theo on semmoinen iloinen ja hauska kaveri. Ja mikä parasta, Merkankin mielestä Theo oli ihana <3



Välillä ehdittiin käydä lenkilläkin



Ja sitten taas Theoa deittaamassa. Maanantai-iltana saatiin onnistunut astuminen. Kun tajuttiin siirtyä pihamaalta olohuoneen persialaismatolle.

Tiistaina astutus onnistui aamupäivästä toistamiseen. Päivän käytin lenkkeilyyn ja iltapäivästä tapasin Christinan, jolla on kaksi Theon pentua eri pentueista. Aivan ihania, nopeita, intensiivisiä, hyvin leikkiviä ja liikkuvaisia kavereita kumpikin <3












Tiistai-iltana myöhään astutus onnistui vielä kolmannen kerran. 

Keskiviikkoaamuna pakkasin sitten jo tavarat kasaan, Mervi ja Theo treffasivat vielä kerran, mutta pariskunta ei enää ollut siinä mielessä toisistaan mitenkään erityisen kiinnostuneita. Tehtiin paperit valmiiksi ja sitten piti vielä ennen kotimatkaa käydä vähän shoppailemassa täällä... Mervi sai uuden köysilelun jossa on vaaleanpunainen pallo, uuden metalliesineen, pallon, ja uudet pinkit valjaat...


Nyt sitten paahdettiin yhden pysähdyksen taktiikalla bauttiarallaa 850 km reiluun seitsemään tuntiin, vaikka matkalla sää muuttui lumisateiseksi. Pysähdyttiin Kungs Kurvan parkkipaikalle että ehdin ennen laivaan lähtöä lenkittää koirat. Lähdin sitten tallailemaan pitkin kauppakeskushelvettiä ja eksyin. Tunnin harhailemisen jälkeen se ooppeli sitten vihdoin löytyi. Onneksi aikaa oli runsaasti. 

Stockholm by night
Laivalla ei sitten muuta kuin unta kuuppaan, aamulla Turusta sitten kotia kohti.

Nyt ei auta kuin olla peukut pystyssä ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että toukokuun puolessavälissä syntyisi pieniä pentusia... Miten mie saan nukuttua ja syötyä ja ylipäätään keskityttyä yhtään mihinkään...

Aika jännä juttu. Viimeinen tekstiviesti ennen reissua oli Martinpuron Tarjan toivotus, että ooppeli kestää, ja ensimmäinen viesti matkan jälkeen oli Theon omistajalta, että pikaista paranemista autollesi. Olivat päätään puistellen katsoneet, että ihanko oikeasti tuo hullu suomalainen on tullut tuolla autolla tänne asti ja meinaa vielä kotiinkin päästä...





2 kommenttia:

  1. Katri- se ooppelistaan kuuluisa tyttö:-)

    t.Tarja

    VastaaPoista
  2. Kylläpäs nyt on astuskeltu- kniin nätti pariskunta. Jos ihan suoraan sanon, on jotensakin vaikee kuvitella Merkkaa mammana, kun miellän sen aina vaan semmoseksi pentumoodiseksi. Noh, varmaan siitä tulee hyvä äiti :) Ja Hiski ei ole yhtään tosikko, nih.

    VastaaPoista