klo 04.00 Herätyskello soi. Olen vielä puolenyön maissa etsinyt Merkalle ketjupantaa ja pakkaillut ooppelia, ensimmäinen ajatus on vanha tuttu "onko tässä mitään järkeä".
klo 05.00 Lastataan Matkakeitaan parkkikselta kannustusjoukot eli Elina ja koiransa kyytiin- ihan hyvin mahtuu kaksi emäntää ja kahdeksan bordercollieta yhteen ooppeliin; neljä taakse, kolme turvavöihin takapenkille ja yksi repsikan jalkatilaan. Huomaan, että Merkan eväät unohtuivat kotiin, koukkaistaan takaisin.
klo 05.30 hurruutellaan kohti Pieksämäkeä. Radiossa Joel Hallikainen laulaa "Turhaa, aivan turhaa, on jälkiänsä lähtee seuraamaan", toivotaan, ettei siitä tule tämän reissun tunnusbiisiä.
klo 07.45 perillä, ollaan tultu aika haipakkaa ja kiritty eniron suunnitelmasta kolme varttia pois. Koirat aamulenkille, pientä häslilnkiä kahdeksan koiran hihnalenkitys vaatii, kun ovat tottuneet juoksemaan valtoimenaan. Ilmoittautuminen. Todetaan, että kokeen tuomarin nimi komeilee osanottajaluettelossa. Eihän niin voi periaatteessa tehdä. Jos ovat ottaneet tilalle Peuhkurin (jolta Mervillä on kaksi ykköstulosta), mulla menee hermo. Onneksi tuomarina on sitten Halosen Ilkka.
klo 09.00 koirien tarkastus, numeroiden arvonta ja lähtö jälkimaastoihin. Spekuloidaan metsänreunassa odotellessamme, että ainakin puolitoista tuntia menee ennen kun Mervi pääsee radalle, suunnitellaan aamutorkkuja.
klo 10.06 Mervi lähtee jäljestämään, janalla hän tekee taas kunnon koukkauksen (ei kuitenkaan enempää kuin miinus kaksi pistettä), jäljestää laukalla koko ajan, tarkasti ihan jäljen päällä alusta loppuun.
klo 10.20 kuusi keppiä taskussa saavumme Mervin kanssa hiekkatien laitaan. Ei hajuakaan missä olen. Soitan Elinalle, hänkään ei yllättäen tiedä. Hän soittaa torvea, haukuttaa Sinaa, en kuule. Arvon suunnan ja lähden tietä oikealle. Soitan ratamestarille, ja hän vahvistaa pettämättömän suuntavaistoni olevan tälläkin kertaa oikeassa.
klo 10.38 palautan kepit kisakeskukseen. Jäljen ajamiseen meni 14 minuuttia, keppien palauttamiseen 18. Palautusaikaa sain 7 minuuttia. Onneksi Mervi oli nopea. Jäljeltä siis 168 p.
klo 12.20 Mervi lähtee esineruutuun. Hän nostaa kaksi esinettä ja tiedän, että kolmas on edessä ja Merkka vain ei ehdi haistella. Hän juoksee vesi pärskyen ympäri ruutua, kunnes aika loppuu. Ja edessähän se kolmas olisikin ollut. Pisteitä 22 eli maastosta 190. Tottiksesta pitäisi saada siis vähintään 80.
klo 12.40 katsellaan tottissuorituksia ja kuunnellaan arvostelua. Tiukassa on pisteet Halosen Ilkalla tänään. Olen ihan varma, että Mervi saa 68 pistettä. Mervin parina on saksanpaimenkoira Armas, joka suorittaa ensin, Merkka pötkölleen. Oli ollut tuomarin mukaan tarkkaavainen, mutta tarkkaavaisuus fokusoitui enemmän Armaksen suoritukseen. Oli ihan vinossa kun hain hänet. Mervi oli taas tottisvireessä (Lauri Töhkän sanoin "kiihkeyttä kuumaa, hulluutta, huumaa"), kaksikiloiselle murisi, mutta hyppynoudossa päästi sellaisen kunnon leijonankarjaisun tömähtäessään maahan ja ottaessaan kapulan. Eteenmenossa tuomari antoi suullisen luvan laittaa koira maahan, mutta Merkka ehti totella jo tuomaria...
Kun mentiin kuuntelemaan arvostelua, Elina jo onnitteli käyttövalion arvosta, mutta sanoin, ettei mikään ole vielä varmaan. Vasta sitten, kun arvostelu oli yli puolenvälin ja kaikkiin liikkeisiin tuomari oli sanonut "...erittäin nopea; erinomainen", rupesin itsekin uskomaan siihen, että kyllä sieltä se 80 rapsahtaa vähintään. Ja rapsahtihan sieltä jopa muutama enemmän, eli se sama lukema, jonka Mervi on saanut viidestä käymästään kokeesta kolmessa, eli 96. Tämä on myös Mervin tottispisteiden keskiarvo, eli omantasoisensa suorituksen hän sitten kyllä teki.
Loppupisteet siis 286, JK3, 1-tulos, kokeen paras ja FI KVA. On se kyllä aivan mahtava pieni koira. Kun ajattelee, että hän on minun ensimmäinen jälkikoirani. Ja ensimmäinen käytännön valioni. Enkä minä vieläkään tajua jäljestämisestä mitään, kunhan tallustelen niitä silmukoita metsään ja eksynkin silloin tällöin. Meidän vieraiden tallomien jälkien saldo esim. tänä vuonna on 2 (Elina ja Tarja) ja sitten ne kaksi koejälkeä. Viidellä kokeella hänestä nyt sitten tuli kuitenkin käyttövalio. Alokasluokasta tuli kakkostulos (1 keppi jäi ja sähläsin itse janan sen lisäksi että Mervikin sähläsi). Sen lisäksi kuukausi sitten Lappeenrannassa jäi yksi keppi ja nyt se yksi esine. Tottispisteet ovat olleet 98, 96, 94, 96 ja 96. Alokkasluokkaa lukuunottamatta Mervi saanut aina myös kokeen parhaat pisteet. On se vain mainio pakkaus.
klo 15.45 on koko koiralössi lenkitetty ja matka takaisin voi alkaa. Mikkelin ABC:llä (meinasin taas ajaa ohi. Ja taas kääntyä väärään suuntaan, vaikka Elina taas sanoi minne pitää kääntyä. Ja vielä se Elina jaksoi ihmetellä etten ole tuotakaan oppinut vaikka siellä Pieksämäellä kerran, pari ollaankin käyty...) Aamulla kun oltiin käyty tuossa ABC:llä, niin Elina näki ison agenttiateria-mainoksen ja sanoi, että tuommoinen pitää ostaa Merville, jos hänestä tulee käyttövalio. Niinpa ostin Merville agenttiaterian (myyjä kysyi mikä dippi siihen tulee, ja sanoin että ihan sama, se tulee koiralle, joka ei noita dippejä ehkä osaa arvostaa) ja koska Mervillä oli niin hyvät kannustusjoukot mukana, hän halusi tarjota kaikille vielä valiojäätelöt. Ostin siis litran jäätelöpaketin ja jaoin sen kahdeksaan osaan ooppelin konepellillä, ja Elina sitten päästi koiran kerrallaan siihen parkkipaikalle saamaan jäätelönpalansa. Voitte kuvitella, että muutamalla muulla liikenneaseman asiakkaalla leuka loksahteli kun niitä koiria vain riitti ja riitti. Ja myö nauraa rätkätettiin kun heikkopäiset.
klo 19.00 mennään käymään Valkealan hurjimmassa bilemestassa Lohikukossa (jonne ei viimeksi kun Pieksämäen karsinnoista tultiin päästy edes sisälle), jossa Mervi hövelinä vielä tarjoaa kierroksen Elinalle ja työkaverillemme Satulle, joka reippaana tyttönä fillaroi seuraksemme.
klo 21.00 kotona. Kyllähän siinä koko päivä meni, mutta hauskaa oli, eikä lähdetty edes turhaan, aivan turhaan.
Kiitos Elinalle henkisestä tuesta ja mahtavasta kisaseurasta! Olipa tosi kivaa, että oli ystävä mukana jakamassa Mervin tärkeän hetken.
 |
| Mervin agenttiateria |
