No nyt on tallottu jälkeä.

Tässä yksi syy miksei mistään tule koskaan mitään. Piti tehdä lyhyehkö, kolmen kepin jälki, noin avoimen luokan mittainen. Pituutta tuli 1,4 km, jäljestettiin jostain kumman syystä vain ykköskepille asti (kepit merkattu kameroiden kuvilla).

Minen vain osaa. En, vaikka olisi kuinka pelit ja rensselit mukana.

Ykkönen siis nousi ihan ok, laskin, että sinne olisi matkaa 170 metriä, mutta Sports Tracker väittää 240.

Sitten tallasin tällaisen pienen "lohdutusjäljen" kun kerran päätin, että mehän jäljestetään, vaikka kuinka sataa kaatamalla (kaksi keppiä, nousivat molemmat):

Tällä mittaa noin seitsemisensataa metriä. Mun oma arvio oli 470 metriä, askelpareja mittaamalla.

Treenausta

Kylläpä on taas jäänyt päivittely. Treenattu ollaan, toissa viikolla tokoa lähinnä ja kaksi jälkeä Marjokankaalle, jossa lauantaina taas onnistuin kävelemään silmukan, jota Mervi ei selvittänyt (hän tosin lähti vähän takki auki sitä jälkeä ajamaankin ja hermostuin jo ensimmäisessä kulmassa kun hän ylimielisesti porhalsi yli, kun löytyyhän se jälki juoksemalla ympyrää aina uudelleen...). Sunnuntain korjaussarja sen sijaan oli ihan hyvä. Eilen lauantaina treenailtiin Elinan ja Tarjan kanssa Sippolassa jälkeä, Tarja teki Merkalle sellaisen kilometrin jäljen, joka hukkui neloskepin jälkeen kun tuli polunylitys. Kutosen nosti sitten vahingossa. Olipa kuitenkin kiva kun joku oli valmiin jäljen tallannut. Tältä se sitten näytti. Nyt on puhelimessa nimittän Sportstrackeri ja ne eksymiset loppui tähän! Ja oman jäljen sabotoiminen tallomalla sen päälle yms. yms.!!!

Lampaita ollaan viety hevoslaitumelle ja ollaan otettu pitkiä hakuja ja kaikenmaailman kuvioita. Yllättävän vähän on esim. hakujen kaaret kärsineet tuosta hankalasta laitumesta ja siitä lehmipolkua pitkin kuljettelusta, jossa lampaat pitää syöksyä pysäyttämään lähes pusertumalla niiden ohi kun molemmilla puolilla on riukuaita.

Tokossa ollaan lähinnä jauh... eiku tapel... eiku tehty ylläpitotreeniä ruudun suhteen. Sitkeästi se Merkka yrittää tarjoilla omavalintaisia suoritustapoja siihen liikkeeseen, siksi en esim. rotumestaruuksiin hänen kanssaan lähtenytkään, yritetään nyt ratkaista tämä ongelma ennen karsintoja. Rotumestisten voitto tuli kyllä ilman Merviäkin Peräkylille, Iolla on nyt semmoinen voittoputki päällä, että huhhuh. Treeneissä Mervi on tuntunut iloiselta. Hyvin, hyvin iloiselta ja hilpeältä. Kun on tottunut siihen maaniseen ja tahmeaan Merviin, niin tätä pitää nyt kyllä vähän opetella.

Hakua ollaan tällä viikolla otettu kahdesti. Tiistaina Haramaantiellä Mervi hoiti koko radan kahdella pistolla, mikä oli kyllä ihme. Nyt eilen Vuolenkoskella hän taas luukutti nättiä rataa, suoria, syviä pistoja alusta loppuun, muttei vauhdin hurmassa nostanut ukon ukkoa. Noh, myö ollaan Merkan kanssa tuossa ryhmässä vain siksi, että siellä on niin hienoja ja lupaavia nuoria koiria, että on mukava olla niille maalimiehenä ja nähdä niiden kehittyvän. Kyllähän nuo ryhmämme tavoitteelliset harrastajat tuntevat myötähäpeää tällaista puuhastelijaa katsellessaan, mutta koska kukaan ei minulle vieläkään ole tullut kertomaan miten tulisi toimia, niin juoskoon Mervi. Siitä hän tykkää.

Myös esineruutua on kahdesti treenattu hakutreenien yhteydessä. Eilen illalla Vuolenkoskella vein Mairelle ja Emmillekin esineet ja voi kun muoriso-osasto oli mielissään. Emmi niin tarkasti haravoi ruutua neliösentti kerrallaan eikä tule takaisin pistolta ilman esinettä ja Maire se lähti kuin telkkä pöntöstä noin 200 metriä suoraan ja palatessaan haki sitten taaimmaiset esineet. Etuesineestä hän sitten painoi ohi urku auki (ja nenä kiinni) moneen otteeseen ja yritin huutaa ja viheltää hänet takaisin ettei pumppu petä tms., mutta kun eihän se Maukka kuule juuri mitään.

Eilen otettiin muuten vielä pk-tottikset APKY:n kentällä, Merkka Ion parina. Eihän se hyvältä näytä, tunnu eikä kuulosta, mutta eipä tällä treenimäärällä voisi mitään ihmeempää odottaakaan. Itse sain Tarjalta ja Elinalta kritiikkiä omasta kävelystäni kun en osaa edes suoraan kävellä, saati sitten tehdä  temponmuutoksia kävelyyni saati sitten laskea askeleita ja sitten kun on se vammainen jalkakin niin ei hyvältä näytä, ei.

Jotenkin niin kovin, kovin haikeaa, että maastokausi on kohtapuoliin laitettava pakettiin. Illalla ei kohta näe enää tehdä mitään ja viikonloppujen maastotreenit luultavasti jäävät vähemmälle siksi, ettei ole enää kokeita. Toivottavasti lumi ei tule vielä pitkään, pitkään aikaan että edes vähän ehtisi jäljestellä vielä. Ja lenkkeillä pitkin poikin metsämaastoja.

TOKO:n piirinmestaruudet 16.9. Kotka

Tänään skabailtiin tottelevaisuuden piirinmestaruuksista Kotkassa. Kisapaikka oli kätevästi ihan mun lapsuudenkodin lähettyvillä, ja niinpä vietiinkin muoriso-osasto mummolaan lelliteltäväksi ja lenkkeilytettäväksi kun lähdettiin kokoonpanolla Io/Elina/Mervi/mie kotkalaisen hallia kohti. Ooppelikin hyrisi niin tasaisesti kun siitä taas oli muutama osanen vaihdettu (mm. pakoputki, joka ei oikein meinannut mahtua sinne minne piti ja näin piti ooppeliin sahata pakoputkelle sopiva kolonen).

EVL:aan oli ilmoittautunut ennätykselliset 12 koiraa - suoritusjärjestys oli perinteinen ruudusta poikki. Tuomarina toimi Pernilla.

Paikkaistuminen: 10

Paikkamakuu: 10

Seuraaminen: 9 - pari vähän norjalaista istumista...

Idari: 9,5 - maahanmeno vino. Mutta minä osasin!

Luoksetulo: 10

Ruutu: 7 - vähän omatoiminen stoppi, mutta kaksi pistettä meni lopun tuplakäskystä kun juuri Merkkaa kutsuessani viereisessä kehässä haukkui koira. Packalénin tätin kehässä siitä kun ei oikein rokotettu...

Ohjattu: 10

Metalli: 10

Tunnari: 9,5

Kaukot: 9 - aika norjalainen se eka istuminen. Ja katsokaapa huviksenne videolta mitä haipakkaa käskytettiin...

Yhteensä: 289 pistettä, KP ja 2. sija.

Piirinmestaruus meni ansaitusti Elinalle ja Iolle upealla 304:n pisteen suorituksella! Kuten jo viime vuonna todettiin, tärkeintä ei ole voitto, vaan kaksoisvoitto! Kolmanneksi sijoittuivat Tarja ja Nomi, hyvä me!

Rasti seinään - Peräkylän pessimistit hymyilee!



Hyvä Mervi, Io ja Nomi!



Olipa koe. Jos mulla on vaikeuksia hahmottaa sitä idaria, niin kyllä oli liikkeenohjaajallakin. Liike oli alun perin suunniteltu niin, että kulmat olivat terävät, sivut eri pituiset ja koko kehä sellainen merkkihelvetti, että oksat pois. Lisäksi osalle kilpailijoista käskytettiin molempien - siis etu- että takamerkin - kiertäminen, sitten osa käännettiin jo reilusti ennen sitä etutörppöä yms. yms. Pernilla joutui itse suunnittelemaan kehän, joka oli kaiken lisäksi melko mikroskooppisen pieni. Kaukot käskytettiin niin, että hitasjärkisempi olisi pudonnut kärryiltä jo ekassa vaihdossa (eikä vähän rauhallisempi koira olisi millään ehtinyt mukaan). Io ei seuraamisessa päässyt tekemään sivuaskelia lainkaan. Meille käskytettiin kahdessa liikkeessä vielä "Käsky!" silloin kun koira oli sivulla perusasennossa liikkeen suoritettuaan...

Mervi taiteili taas siinä innokkaan ja ylivireisen rajamailla, mutta pääpiirteittäin oli ihan kivassa mielentilassa.

Valmennusrenkaan leirillä

Merkka omaa vuoroaan odottelemassa

Viime viikonloppu vietettiin hyvässä seurassa renkaan syysleirillä, tällä kertaa ihan uudessa paikassa jossakin Inkoossa (jonne oli sitten yllättävän pitkä matka kun sitä perjantai-iltana lähdin ajelemaan...)

Stoppaus

Lauantaina treenattiin aamupäivällä Rajalan Elinan, Oilin, Riitan ja Tesun kanssa. Merkka teki seuraamista, hauskaa hämytunnaria ja kaukoja.

Iltapäivällä tehtiin kokeenomainen treeni Jonten kanssa. Mervi oli melko hulvaton; hän tykästyi kenttään heti alkuunsa (ja niin tein minäkin, heti tuli mieleen että ihanan pehmeä luoksetulon stoppi-kenttä :D) ja oli yllättävän hilpeä, seuraamisessakin vallan pompsahteli. Jontte tykkäsi että kovasti näytti paremmalta Merkan meno kuin esim. kesän Tending-leirillä. Mervi kyllä sortui taas muutamaan kisavirheeseensä, päällimmäisenä jäi mieleen ruudussa suoraan maahanmeno, jota sitten loppuleiri eri kokoonpanossa hinkattiinkin.

Ruutuhun menossa

Sunnuntaina pienryhmässä Merville liikkeiden välejä ja sitä ruutua sitten. Otinko sitten vielä jotain muuta, en muista...?! Ehkä otin, ehkä en. So not, pääasia että sitä ruutua tehtiin. Ai niin, ja paikallaanolot loppuun.

Merkka tarpeeksi perällä ruudussa ja ihan jaloillaankin, tätä ei näe usein!

Iltapäivällä treenattiin Jonten ryhmässä vielä lisää sitä ruutua (Merkka palasi takaisin siihen vanhaan päivitykseen eli seisoi, mutta aivan liian edessä...). Ja ehdittiin seuraamistakin tehdä. Tällä kertaa Mervi olikin vähän maltillisempi kuin lauantaina. Ja koska muut halusivat ottaa vielä paikallaanolot häirittynä, Mervi sai olla härnikoirana, mikä hänestä ehkä oli leirin paras osuus. Sai mennä agilityputkea ja tehdä niitä luoksetulon stoppeja. Ja riehua. Mitä sitä pieni koira muuta uskaltaakaan elämältään toivoa.

Häiriköinnin iloa

Kaikki kuvat: Maarit Karhu

Madottoman hienosti menee

Heräsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä karseaan päänsärkyyn. Puoliunessa kävin keittiössä nappaamassa päänsärkytabletin. Heräsin aamulla ja päätä särki yhä aivan kamalasti. Huomasin ottaneeni särkylääkkeen sijaan koirien matolääkettä. 

Kukkahattuhakuilua

Tänään treenattiin hakua paikassa jonka nimi ei oikeasti ole Seesta, mutta jota kutsumme Seestaksi. Niin siis siellä treenattiin. Mervi teki hyvin rataa, alusta loppuun veti iloisena ja ennen kaikkea tyylikkäänä vaaleanpunainen kiintorulla rytmikkäästi puolelta toiselle heiluen. Yhtään maalimiestä hän ei kyllä nostanut, mutta onko tuo nyt niin tärkeääkään. Selailin nimittäin treenien jälkeen Nastolan Smarketissa jotain Meidän koira tms. -nimistä uutta aikakausilehteä ja siinä Niemisen Reija sanoi että parasta haussa on nähdä kun koira nauttii tekemisestä (sorry Reija jos ei sitaatti mene ihan oikein, mutta siis sinne päin). Ja kyllähän se Mervi mielellään juoksentelee metsässä, varsinkin kun lähettelen sitä. Hän niin tykkää siitä hetkestä kun saa sammal lentäen ruopaista metsän siimekseen. Ja koska tämä on vain harrastus, ja harrastuksen on oltava mukavaa, niin olen nyt sitten kukkahattuuntunut vanhemmiten sen verran, että ei Mervin ole pakko löytää jos Mervi ei halua löytää. Näin kun minäkin vähän joustan näistä vaatimuksistani niin on puuhastelu kaikin puolin leppoisampaa.

Nykyäänhän monet vannovat ns. operantin koulutuksen nimiin, minä nyt intepretoin tuon trendin sitten näin omalla tavallani. Onhan tässä toki se miinuspuoli, että koesuoritukseenhan oleellisesti kuuluu se ukkojen nostokin, ja siitä syystä minä nyt sitten - etten nyt kokonaan ryppyotsaisen, tavoitteellisen treenaajan mainettani menettäisi - sanoin takakulman maalihenkilölle, että vonguttaa Merkan palloa vähän että hän tietäisi että jotain oleellista jäi nyt tekemättä. Ja että kätkisi tämän sydämeensä ja ehkä tuntisi omassatunnossaan pienen, mutta merkittävän pistoksen. (Todellisuudessa Mervi vain vähän vilkaisi sinne maalihenkilöön päin tyyliin "kappas vain, tänne on muutkin tulleet pitämään hauskaa, how nice!")

Pluspuoliahan tässä treenitavassa löytyy enemmänkin jos nyt näin peruspositiiviseen tyyliini yritän löytää: Voin esimerkiksi treenata yksin jos vain alueen jaksan tallata!

Ja sitten lopuksi vielä asiasta jälkimetsään: kukaan ei näköjään halua tuota jäljen piirinmestaruuden kiertopalkintoa. Olen järjestäjätaholle yrittänyt sitä tyrkyttää takaisin, koska Mervihän ei piirinmestiksiin ole menossa, mutta minulle ei vaivauduta edes vastaamaan minne mokomankin pölynkerääjän voisin toimittaa jatkokierrätystä varten. Weird. (Edit: Ja heti kun tämän postasin niin järjestäjätaholta tuli osoite mihin voin pytyn toimittaa...)

Lappeenrannan jälkikoe

Vihdoin oli jäljestyksen jumala meidänkin puolellamme ja pääsimme ensimmäiseltä varasijalta LPKY:n järjestämään jälkikokeeseen. Enpä ollut aamulla kovin pirteänä kuuden maissa lähdössä, koska näin kummallisia unia koko yön. Esim. sellaista, etten ollutkaan vielä saanut maisterin papereita vaan minulta puuttui kokonaiset viisi opintopistettä ja yksi vaihtoehto niiden saamiseksi oli nollatulos agilitystä omalla koiralla... Matkalla ohittelin mutkaisilla metsäautoteillä niitä kuuluisia thaimaalaismarjastajia, mutta sen verta huteralta heidän kyytinsä näytti, että ajattelin että jos jäljellä aloitellaan niin ehditään pois alta ennen kuin ovat perillä :D

Saatiin arvonnassa vihoviimeinen jälki jossain kunnanrajan tuolla puolen ja ajo-ohjeet miten sinne löydän. Ensi töikseni hätistelin mersupapparaisen pois meidän reviiriltä. Suht nopeasti päästiin sitten hommiin. Huomatakseni, että puolet meidän vermeistä oli jäänyt kotiin. Noh, hätä ei ole tämän näköinen, olihan Mervillä ne vaaleanpunaiset talutusvaljaat ja ooppelista löysin myös sen ei-solmiutuvan ja ei-risukkoihin tarrautuvan tanskalaisen näyttöliinan (joka meni n. 78 kertaa solmuun ja takertui noin 95 risuun). Näillä mentiin. Merkka kaarsi janalla aika voimakkaasti oikealle ja kohta tuomari huusikin "väärä jälki!" Mun oma tuomio olisi ollut saaketin vinoon suoritettu jana, koska sain Mervin kevyellä liinasta nyppäämisellä takaisin ruotuun. Jos hän omasta mielestään olisi ollut jäljellä, ei häntä niin vain olisi takaisin käännetty. Valitsi kuitenkin oikeansuuntaisen jäljen ja melko nopeasti nousikin sitten eka keppi.

Kakkoskepin jälkeen tuli vähän sekoilua, kaksi terävää kulmaa peräkkäin ja liejuisia traktorinuria, Merkka pyöritti minua ihan tosissaan. Sitten kolmoskeppi, minkä jälkeen tultiin melko kostean suon reunaan. Mervi hyvin päättäväisesti suunnisti sinne ja mie perässä, se saamarin liina tarttui johonkin, ja kun nykäisin, putosin polvilleni sinne. Kun pääsin ylös, huomasin, että vettä onkin niin paljon, että Merkka ui (tähän semmoinen silmiäänpyörittelelvä hymiö). Kelasin hänet pois vedestä ja hän etsikin toisen paikan jatkaa jäljestystä. Sekin oli tosin hyvin märkä, sillä upposin sinne persettä myöten ja imeydyin hyvin napakasti kiinni. Mervi parka sai tosissaan tehdä töitä että sai emäntänsä vedettyä suosta. Sen jälkeen risukkoista rinnettä ylös naama ruvella, ajattelin, että ei voi mennä jälki tästä. Mutta Merkkapa nosti kepin. Ja sitten tultiinkin jo autolle, mutta ennen sitä vielä Mervi pätevänä tyttönä nosti se kuminauhoitetun kepin eli saldona 5 keppiä. (Suom. huom., jäljentekijä oli mennyt sen meidän uimapaikan reunaa ja ylittänyt sen kuivasta kohtaa...)

Keppien luovutukseen ooppelilla urku auki (aikaa meni n. 20 min, olin ennen ensimmäistäkään avoimen koiraa paikalla vaikka he lähtivät metsään ensin), samassa paikassa oli esineruutu. Koska Mervi ei myöskään pk-liivejään muistanut ottaa mukaansa, saatiin järjestäjäpuolelta semmoiset lainaksi, tosin ne olivat Merkalle hieman suuret. Mutta nou hätä, kunnon ooppelikuskilla on aina jeesusteipit mukana, ja näin saatiin strömsöläisesti tuunattua Merville oikean kokoiset vermeet.

Ruutu oli suhtiinsa selkeää perusmetsää, esineet hyvin takana-edessä-keskellä, ihan normaalin kokoiset, ei mitään kikkailuja. Tuomarin sanoin Mervin suoritus oli täydellinen, tästä siis 30.

Pienen odottelun jälkeen tottikseen, voittajan koiria oli tässä vaiheessa skabaa mukana kaksi, joten Merkka isommalla numerolla pötköttelemään. Mervi oli jo kentän reunalla ihan hullu. Ei tiennyt hyvää. Ja voi pojat miten voi pieni koira käydä kuumana... Paikallaoloon jäi ihan "juujuu, kyllä mie tässä kiltisti makailen", yllätys olikin suuri kun Merkkaa hakiessani hän seisoi se ilme naamallaan. Se semmoinen vino irvistys, joka ei hyvää tiedä...

Seuraaminen oli muuten ihan napakka, mutta alussa ääntä. Erinomainen.

Liikkeestä istumisessa Mervi syöksähti kuin hauki kaislikosta kohti horisonttia kun suuni avasin, karjasin vain "sit!" ja hän istui... Tuomarin mukaan koiralle sattui väärinkäsitys, jonka se heti korjasi. No niin varmaan joo. Erittäin hyvä.

Liikkeestä maahanmenossa unohdin kävelyn siitä alusta kokonaan... Erittäin hyvä.

Liikkeestä seisominen erinomainen.

Tasamaannoudossa (ilman tukijalkaa!) murisi kapulalle. Erinomainen.

Hyppynoudossa kolautti mennessä, murisi esteelle. Erittäin hyvä.

Estenoudossa murisi. Erinomainen.

Eteenmeno oli jopa valmistelevalta osuudelta ihan kohtalainen. Ei maahan mennessään kääntynyt edes minuun päin, oli vissiin eteenmenopalkat mielessä. Erinomainen.

Paikallamakuu(/-seisominen) hyvä.

Yht. erinomainen 96 pistettä. Mun mielestä aivan liikaa.

Janaltakin saatiin täydet joten arpajaisten saldona M180 T96 yht. 276 p. JK3 1-tulos. Aika hikinen sellainen.

Hyvin järjestetty koe, nyt ei vähään aikaan Lappeenrantaan jäljennösten merkeissä mennä, kun siellä on aina Peuhkuri ylituomarina ja häneltä meillä on jo kaksi ykköstä.