Hiljaisen viikon kärsimysnäytelmä (pää(ttömässä)osassa pääsiäistipuset)

Moshe: "Apua apua, mitä tapahtui pääsiäistipuille!!!?"

Moshe: "Niiltähän puuttuu päät!"

Min Lai: *mums mums* *räkäistä naurua*

Blogin toimitus pahoittelee luokattoman huumorin sekä huonolaatuisen ja brutaalin kuvamateriaalin mahdollisesti aiheuttamaa mielipahaa.

Coming soon (ensi pääsiäisenä)

Narsissi-passion

Tokoilua / Obedience

Tänä viikonloppuna on sitten tokoiltu. Lauantaina oli Elinan ja minun KSSK:lla pitämän kurssin viimeinen kerta. Ehdittiin treenata ennen kurssia ja tietenkin kurssin jälkeen. Kivasti tuolla Käpälämäen hallissa koirat muuttuvat vihreiksi :D

Tänään oltiin uudestaan Elinan ja Hennan kanssa tokoilemassa. Ottamassa vähän varaslähtöä kevääseen, koska hallissa oli ruhtinaalliset 25 astetta lämmitä. Kyllä kelpasi.

Yesterday and today we were training obedience in a former greenhouse. (It is very nice that the dogs turn to green too:D) Here some photos and a video of Mervi.

Njodi (Kronvallaren Njord)

Emmi katsomossa

Io (Tending Hit) katsomossa

REM (Tending Supreme)

Sina (Tending Bluey)

Kaikki yhes koos - all together

 Ylärivissä vasemmalta: Emmi, Maire, Sina, Io

Makaamassa: Mervi, Ona (Somollis Bella), Njodi, REM

Sekunnin päästä tilanne oli tämä :D

1. viikko / the first week

Huomasin, että blogiini on viime aikoina eksynyt paljon porukkaa ympäri Eurooppaa, niin laitetaan nyt sitten pari sanaa englanniksikin :)

I noticed, that my blog now has many visiters from all over Europe, so I will try to write some lines in English too :)

Mervin ensimmäisestä astutuksesta on nyt viikko. Ihan hulluna yritän kytätä sitä näkisinkö jotain muutoksia ja merkkejä tiineydestä. Ja muilta emokoirien omistajilta olen udellut miten heidän narttunsa ovat tiineyden alkuvaiheessa muuttuneet ja verrannut sitten Merviin. Vielä en osaa sanoa yhtään mitään.

Ehkä Mervin ruokahalu on suurentunut. Syöppö se on ollut aina niin kuin kaikki koirani, mutta nyt se norkoilee tiuhaan keittiön portilla, yleensä se ei sitä harrasta. Vähän enemmän Mervi myös hakee läheisyyttä. Mikään varsinainen sylikoira se ei koskaan ole ollut - meillä Emmi hoitaa sen puolen - mutta nyt se tulee rapsuteltavaksi ja jalkoihin makailemaan. Vai johtuuko tämäkin vain siitä, että olen itse hellinyt Merkkaa enempi? Olen joka  päivä jutellut sinne masuun niille ehkä-tuleville pennuille. Moni lukijoista ehkä tuhahtaa, että voi elämä mikä nuija, eihän ne pennut ole kuin jotain solurakkuloita jos siellä nyt mitään onkaan, mutta antakaa mun nyt hössöttää. Elämme jännittäviä aikoja :)

It is now one week since the first mating. I'm all the time searching for some changes in Mervi's behaving or signs of a possible gravidity. I also asked many bitch owners how their mother to be -bitches have changed in the early stage of the pregnancy and compared Mervi with them. I can't say anything yet.

Maybe her appetite is bigger than normally. She has always been a good eater, but now she is hanging around in the kitchen, and that is not what she normally does. She also seeks my closeness more than normally. She is not a true lap dog, in our family that's Emmi's job, but now she often lies under my chair or want's to be scratched behind the ears. Or is this all because I now have coddled her so much? :) Every day I talk to the possible puppies in her tummy. Many of you maybe think it is crazy and senseless thing to do, they are just tiny follicles filled with fluid, if anything, but let me fuss. We are now living very exciting times :)

Tanskassa

Maanantaiaamu valkeni Tanskassa aurinkoisena, mutta kylmänä. Aamupalan jälkeen lähdettiin tyttöjen kanssa joulukuusilandiaan vähän lenkkeilemään.

Tässä vaiheessa harmittelin että jälkikamppeet jäivät Suomeen

Sitten käytiin taas Theoa treffaamassa. Tykästyin siihen kyllä kovasti; hirmuisen avoin ja ystävällinen, mukavaluonteinen poika kaiken kaikkiaan, ja mielestäni erittäin sopiva valinta Mervin pentujen isäksi. Siinä missä Merkka sisaruksineen saattavat olla vähän tosikoita, Theo on semmoinen iloinen ja hauska kaveri. Ja mikä parasta, Merkankin mielestä Theo oli ihana <3

Välillä ehdittiin käydä lenkilläkin

Ja sitten taas Theoa deittaamassa. Maanantai-iltana saatiin onnistunut astuminen. Kun tajuttiin siirtyä pihamaalta olohuoneen persialaismatolle.

Tiistaina astutus onnistui aamupäivästä toistamiseen. Päivän käytin lenkkeilyyn ja iltapäivästä tapasin Christinan, jolla on kaksi Theon pentua eri pentueista. Aivan ihania, nopeita, intensiivisiä, hyvin leikkiviä ja liikkuvaisia kavereita kumpikin <3

Tiistai-iltana myöhään astutus onnistui vielä kolmannen kerran. 

Keskiviikkoaamuna pakkasin sitten jo tavarat kasaan, Mervi ja Theo treffasivat vielä kerran, mutta pariskunta ei enää ollut siinä mielessä toisistaan mitenkään erityisen kiinnostuneita. Tehtiin paperit valmiiksi ja sitten piti vielä ennen kotimatkaa käydä vähän shoppailemassa täällä... Mervi sai uuden köysilelun jossa on vaaleanpunainen pallo, uuden metalliesineen, pallon, ja uudet pinkit valjaat...

Nyt sitten paahdettiin yhden pysähdyksen taktiikalla bauttiarallaa 850 km reiluun seitsemään tuntiin, vaikka matkalla sää muuttui lumisateiseksi. Pysähdyttiin Kungs Kurvan parkkipaikalle että ehdin ennen laivaan lähtöä lenkittää koirat. Lähdin sitten tallailemaan pitkin kauppakeskushelvettiä ja eksyin. Tunnin harhailemisen jälkeen se ooppeli sitten vihdoin löytyi. Onneksi aikaa oli runsaasti. 

Stockholm by night

Laivalla ei sitten muuta kuin unta kuuppaan, aamulla Turusta sitten kotia kohti.

Nyt ei auta kuin olla peukut pystyssä ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että toukokuun puolessavälissä syntyisi pieniä pentusia... Miten mie saan nukuttua ja syötyä ja ylipäätään keskityttyä yhtään mihinkään...

Aika jännä juttu. Viimeinen tekstiviesti ennen reissua oli Martinpuron Tarjan toivotus, että ooppeli kestää, ja ensimmäinen viesti matkan jälkeen oli Theon omistajalta, että pikaista paranemista autollesi. Olivat päätään puistellen katsoneet, että ihanko oikeasti tuo hullu suomalainen on tullut tuolla autolla tänne asti ja meinaa vielä kotiinkin päästä...

Helsinki - Tukholma - Odense

Lauantai-iltapäivästä oli sitten laukut pakattuna ja matka kohti Tanskanmaata saattoi alkaa. Lauttamatka meni ihan kivasti, kävin aikaisin nukkumaan koska seuraavana päivänä oli vähän ajamista luvassa.

Ruotsinlaivassa on tunnelmaa

Hyvin nukutun yön jälkeen suunnistin kohti laivan buffet-aamiaista, koska ajattelin vetää Ruotsin läpi yhden pysähdyksen taktiikalla. Siinä ei paljon jäädä syömään, joten ahdoin itseni aivan ähkyyn ja sen verran saksalainen olen, että härskisti tein vielä eväsleivätkin matkaan. Ja nakki- ja lihapullanyytit tytöille (ihan oikeesti, kuka muka pystyy syömään jotain rasvassa lilluvaa nakkia tai lihapullaa aamupalaksi?!!)

Ruotsin puolella navigaattorin kanssa tuli heti erimielisyyksiä. Mun navi sanoo mulle aina links und rechts ja koska mun navissa ei ole Tanskaa laisinkaan, niin tehtiin Elinan kanssa vaihtarit, ja Elinan navi sanoi koko ajan pysy vasemmalla. Kun olin liki tunnin ajanut Tukholman liikenneympyrästä toiseen pääsemättä puusta pitkään (ooppelin ikkunat ihan huurussa, koska ooppelin hiilet oli taas jumissa), tajusin, että aina kun navigaattori sanoo pysy vasemmalla niin minä käännyn oikealle. Tämän epäkohdan kun sain korjattua, pääsin jopa motarille, mutta mun sekoiluistani suivaantuneena navigaattori ei sitten näyttänytkään motaria, vaan pieniä katuja ja kujia ja käski tekemään uparia koko ajan. Pidin sitten ensimmäisen pikku tauon, lenkitin koiria vähän ja sitten kun jatkettiin matkaa, niin navigaattorikin oli päässyt yhteisymmärykseen suunnasta.

Seuraava paussi noin kolmen ja puolensadan kilometrin paikkeilla kun tajusin että navigaattori on menossa lautalla Tanskaan ja mie ajattelin mennä sillan kautta. Lautta oli Helsingborgissa ja silta Malmössä. Eihän mulla ollut hajuakaan missä ne sijaitsevat lähinnä toisiinsa nähden, joten parit pikaiset puhelut, jotka sekoittivat pääparkaani vielä enemmän, ja sitten olikin jo pakko ostaa ihan paperikartta. Samalla reissulla ajattelin tankata, mutta eipä mun maksuvälineet siellä huoltiksella kelvanneetkaan. Ja taas jatkui matka.

Aamulla sää oli niin aurinkoinen kuin olla ja saattaa, mutta puolivälissä rupesi tulemaan lunta. Viimein löysin huoltsikan, joka antoi tankata mun kortilla, mutta vain 30 litraa. Laskeskelin, että näillä pärjätään perille asti, pissatin vielä koirat ja sitten kaahattiin Tanskaan asti. Ooppelin radio sanoi sopimuksensa irti 525 km:n kohdalla, mutta onhan mulla kasettisoitin ja kasetteja, niinpä kuunneltiin Matin ja Tepon Valssisuosikit kakkosta nonstoppina (kunnes ajoin isoon routavauriokuoppaan, jolloin sekä ooppelin puhallus että radio alkoivat jälleen pelittää).

Perillä oltiin kahdeksan maissa illalla, Theo ja Mervi saivat tutustua toisiinsa, leikkivät kyllä yhdessä, mutta Theo ei vielä astunut Merkkaa.

Matkasta väsyneenä sitten suunnistettiin Bed&Breakfast Plan B:hen (Plan A:sta oli huone varattuna, mutta Plan A:n omistaja oli unohtanut kertoa että paikka on kiinni, hänet tavoitettiin puhelimitse Thaimaasta...) Majapaikan pihassa Maire sai hirveät juoksuhepulit isolla niityllä - tai näin luulin pimeässä. Aamun valjetessa tajusin, että tyyppi oli juoksennellut lammen jäällä. Aamulla huomasin, että vaikka olin koko paikan ainut ihminen, mulla on täällä seurana sekä lampaita, poni että hauskoja kiharaisia lehmiä.

Majapaikka sijaitsee keskellä joulukuusimetsää

Merkka ja Maukka aamulenkillä

Tanskassa on vähän keväämpi jo

...to be continued...

Tanska - täältä tullaan!

Täältä voi lukea lisää Merkka - Teukka -yhdistelmästä.

Asiat etenevät nopeammin kuin kuvittelinkaan... Mervin juoksuhan on yleensä kestänyt kuukauden ja urokset - lähinnä Jorppa - ovat olleet kiinnostuneet siitä vasta kolmannella viikolla. Siksi nytkään en pitänyt mitään kiirettä, mutta vähän seuratakseni missä mennään, kärräsin progesteroninäytteen Mäntsälän eläinlääkäriasemalle torstaina. Arvo oli 2,5, ja ajattelin, että oho, sehän on enemmän kuin ajattelin. Sain sellaista neuvoa, että lauantaina kannattaisi ottaa seuraava proge, mutta jotenkin olin vähän epävarma ja niin treffattiin taas tänään aamunkoitossa Elinan kanssa Matkakeitaan parkkiksella ja Elina otti Mervistä verinäytteen (Elina mietti, että joku vielä luulee, että on narkkari käynyt keitaan grillikodassa kun on veristä paperia ja neula roskiksessa, mutta hei, nythän Lahdessa on Salpausselän kisat, eikös ne douppaajat viimeksikin jääneet kiinni kun huoltiksen roskiksesta löytyi veridoping-välineet...?! Että nou hätä!). Ja hyvä että otettiin tänään se proge, sillä arvo oli jo 4,2 (toim. huom., tärpit osuvat arvoille 5 - 10).

Nyt on sitten matkasuunnitelma tehtynä, eli huomenna starttaa ooppelin keula kohti viikkarin satamaa. Sunnuntaina onkin sitten tarkoitus ajaa Ruotsin läpi Tanskaan asti - täytyy kyllä sanoa, että olisin ollut hyvin mielissäni jos joku olisi lähtenyt mukaan. OK, on sitä joskus hullussa nuoruudessa vedetty samoilla silmillä Tukholmasta Hampuriinkin asti, mutta siitä on jo vuosia.

Jännittää kyllä kamalasti.

Yritin ottaa Merkasta uutta ilmekuvaa, mutta jotenkin hän vain irvistelee...

Emmikin halusi....

ja Maukka-pulunen

Jostain syystä mun koirat ei tykkää kun imuroin...?! Eipä siinä mitään, en miekään tykkää imuroida :D