Maire, Emmi, Mervi ja Terttu: Kesäaikaan vaan olo makeeta on

Siis vittuileeko tuo luontoäiti vai mikä juttu tää on? Siirretään kellot kesäaikaan, aamulla katsot ikkunasta ja siellä tulee vaakasuorassa lunta. Ja sitä sitten jatkuu iloisesti koko päivän. Onneksi aito pessimisti ei vie lumikolaa kesäteloille ainakaan ennen juhannusta (ja juhannuksenakin se ajattelee, että mitä sitä nyt enää poies viemään, kohta sitä saadaan taas, sitä taivaan valkoista kuonaa. Elämme ikuista talvea. How cool is that.)

Koiratkii tykkäävätten

Ehdittiin onneksi hakutreenikausi korkata, kahdet treenit jopa. Wuhuu. Lauantaina oltiin Lahden suunnilla taas pitkästä aikaa ja Mervi otti - myös pitkästä aikaa - ihan rataa. Se teki alkuun hyviä pistoja, paitsi etteivät ne olleet tarpeeksi syviä. Tai siis kepeästi olivat sen 50 m puoleensa, mutta jos rata on ainakin sen 80 m per puoli niin ei se ihan riitä. Jouduin siis pari ensimmäistä pistoa uusimaan, mutta Mervi kesti sen hyvin. Pitkästä aikaa oli enemmän kuin kolme henkeä treeneissä ja niinpä keskilinjallekin liikeni ihmisiä, ja sekin Merviä selvästi häiritsi. Siis häiritsi niin, ettei se metsästä tullessaan niin katsonut että missä minä olen, kunhan juoksi sieltä vain jotain random-ihmistä kohti. Ja kun niitä ihmisiä käveli siinä k-linjalla sinne tänne. Ihan kivasti kuitenkin teki hommia ja löysikin, ilmaisu-suorapalkka-ilmaisu. Terttu teki ihan vain suoraanmenoa, täytyy nyt senkin kohdalla asennoitua siihen, että vähän poistuu mukavuusalueelta eikä jää junnaamaan.

Ehdittiin kivasti vielä ottaa kierros ilmaisuja. Mistä puheen ollen Tepalla meni tassu taas vaihteeksi sinne rullan ja pannan väliin, tosin vasta mm:n kanssa leikkiessä. Käykö tässäkin nyt niin, etten saa sille norskia "asennettua"? Ja tämän harmittavan takaiskun musertavuus konkretisoituu siinä, että nyt vasta tajusin, että voin tuunata rullaa peittämällä sen ruman työmiehenoranssin jollain Tertulle mieluisan värisellä teipillä :-( Joo, tiedän, oikea oppikirjaesimerkki first world problemista, mutta yrittäkee ymmärtää, kun on näin upea ja täydellinen elämä, niin tuollaisetkin pikkuseikat saavuttavat odottamattoman massiiviset mittasuhteet. Niin, ja koko treenin ajan satoi vettä ja oli kylmä. Vali vali.

Hakutreenien jälkeen käytiin pikaiset sumpit ryystämässä ja itseämme lämmittelemässä ja siitä matka jatkui Korkeavireelle tokoilemaan. Mervi oli vaihteeksi ihan kiltti, se meni ruutuun (joka olis samassa paikassa kuin silloin kun se kosahti), vaikka sitä yritettiin rouhaista matkalla. Luulen, ettei se edes huomannut sitä. Teki myös tunnaria ja ohjattua ja hyppynoutoa vinoilla heitoilla ja sitten seuraamista, joka nyt ei ehkä ihan siinä kuosissa ole, jossa se on ollut silloin kun ollaan tosissaan hampaat irvessä treenattu, mutta yllättävän siisti.

Toveri makaa kovalla ja kylmällä betonilla. Minutkin oli käsketty ho-
meisen vanhan mattorullan päälle, mutta elämä on täynnä valintoja.

Terttuli teki vähän avoimen liikkeitä liikkuroituna, hyppyä, kaukoa, jotain jääviä, noutoa. Välillä vähän jotain isojen tyttöjen temppuja kuten ruutua ja tunnariakin, paikallaanmakasi ja istui (ja kokeili että saako siinä mennä maahan jos on tylsää - kuulemma ei).

Jaakko ja Terttu käyttävät aina hyväkseen muunrotuisia vieruskavereita,
mutta kyllä nää valkkaritkin on jo niin nähty.

Eilen sunnuntaina olikin sitten Terttu Marjatan toko-koe Kouvolassa. Vaikea on päästä kokeisiin ja tuo oli ainoa vaihtoehto siinä mielessä, että jäsenillä oli etuosallistumisoikeus. Ja onhan Kuvola suhtiinsa lähellä, että eihän siinä mitään. Vaikka Tertun AVO-luokka alkoi vasta iltapäivällä, halusin heti aamusta lähteä katsomaan EVL:aa. Jotenkin tosi vaikeaa käydä kokeissa uuden koiran kanssa kun ei ole mitään rutiinia! Ei oikein tiedä miten optimaalisesti valmistuisi kehään, mitä kandee tehdä ja mitä ehdottomasti ei. (Tosin Mervin kanssa en ehkä vieläkään tiedä...) Päädyin sitten pikku lenkkiin, saivat juosta Mervin kanssa kunnolla, sitten sisään halliin, jossa Terttu härvelsi ihan onnessaan kuten vain Terttu osaa, sitten autoon, sitten vähän pientä lämmittelyä ja leikkiä ja takaisin halliin ja siinähän Terttu rauhoittui selälleen makailemaan ja ajattelin,etten saa sitä edes hereille... Terttu oli avoimen eka koira, tuomarina oli Harri Laisi ja liikkurina Harri Laisin vaimo. Liikkeet vähän eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Terttu teki ihan omatasoisensa suorituksen, se oli niin kovin iloinen pieni koira ja sai 183 pistettä ja näin ollen myös ykkösen (luokkavoitolla ja kunniapalkinnolla höystettynä). Isojen Tyttöjen Liikkeet, here we come!

Vaikea uskoa, että mulla on noin hilpeä koira - ja vielä omatekemä?!

Luokanvaihtokahvit Tepan palkintomukista

Äitikoira Mervi kruunattiin kennelpiirimme vuoden TOKO- sekä palveluskoiraksi. Kun minua pyydettiin lähettämään tuloksia, en muistanut, että siitä seuraa niitä kiertopalkintoja. Inhottaa aina kun tulee se hetki kun niistä pitää yrittää päästä eroon ja kukaan ei halua vastaanottaa niitä. Muistan sen yhdenkin kerran, kun mulla oli PK-piirinmestispytty ja ne seuraavat mestikset oli seuraavana päivänä ja minä olin lähdössä leirille ja ajelin ympäri seutukuntaa koko illan sen hemmetin pölynkerääjän kanssa ja yritin soitella ympäriinsä ihmisille että ottakee ottakee.