Näin syksyn saapuessa ja koulujen alkaessa alkoi myös minun säälittävä, kokonaisen viikon pituinen melkein-kesälomani. Aloitettiin pirteästi pitkällä metsälenkillä tyttöjen kanssa. Sitten laitoin Merville jäljen vanhenemaan ja lähdettiin paimentamaan. Lampaat olivat kovasti menossa koko ajan johonkin, joten Mervi sai painaltaa hiki hatussa pitääkseen ne koossa. Jostain syystä niiden ryhmähenkikin vähän rakoili, ja ne levisivät sinne tänne kuin sepän eväät jos ei varaansa pitänyt. Häkitettiin ne ja vähän suuntakäskyjä treenailtiin.
Pienet toko-treenit vetäistiin voimalaitoksen nurtsilla. Otettiin ruutuprojektia ja kiertojen kanssa luoksetulon stoppeja.
Sitten tytöt pääsivät uimaan ja kylläpä se heistä olikin mukavaa :)
Viimein tuli jäljen vuoro. Jana oli vaikea, alamäki, polunylitys, ylämäki. Vähän räpistellen Mervi sen selvitti.
Illalla toko-treenit Männistön koulun kentällä. Mervi esitti taas kaikki huonot puolensa osaamatta yhtään liikettä kunnolla (no teki se paikallaanolot melkein yhtä hyvin kuin härnikoirani, oranssi mittelspitz "Törppö" joka tarvitsi vain pienen jalka-avun paikallamakuussa...). Pääasiassa se häröili, sikaili ja ennen kaikkea äänteli. Eipä taas vähään aikaan ole ollut niin paska fiilis treenien jälkeen kuin tänään. Olen sen kanssa oravanpyörässä, jossa yhteen asiaan puuttuminen hajottaa jonkun muun jutun ja siihen puuttuminen taas vaikuttaa tähän ja mistään ei tule mitään. Ja näin hieno koirani menee hukkaan kun en saa siitä sen parhaita puolia esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti