"You tried your best and failed so miserably. The lesson is: Never try." - Homer J. Simpson

torstai 9. elokuuta 2012

Jälkeä, jälkeä, hakua

Maanantaina tein Marjokankaalle jäljen, jonka Mervi ajoi hyvin tarkasti, kunnes ihan loppumetreillä harhautui sienestäjien harhoille. Oli niitä perattuja sienenjätteitä joka paikassa, joten varmana oli harhoja. Periaatteessa Merkan ehkä olisi pitänyt tuo loppukeppikin selvittää, koska hänen olisi tuohon omaan jälkeen jo kaiken järjen mukaan pitänyt leimaantua. Mutta noin muuten ihan kivasti meni.

Tiistainakin tein jäljen Marjikselle, ja nyt taisi joku välikeppi jäädä (mutta oli vähän hankalat kepit kun satoi vettä ja tämän kepin noukin jäljen alusta vasta mukaan ja se oli kakkonen eli ei paria minuuttia kauemmin ollut hajustunut). Kivasti jäljesti kyllä vaihteeksi.

Keskiviikkona hakua jugurttipurkkimetsässä (siis mikä järki siinä on että ripustetaan sadoittain Jacky makupala- ja jugurttipurkkeja keskelle metsää puiden oksille roikkumaan?!!!). Mervi toimi hyvin mervimäisesti, yksikään pistoista ei ollut mieleni mukainen, mutta en mie tämmöinen tavan puuhastelija jaksa vääntää kun tulee vain paha mieli kaikille. Nyt kun ei nipota niin tulee vain mulle paha mieli ja sehän nyt ei haittaa ketään. Ei edes minua itseäni koska se on se mun normaaliolotila. Säälittävää. Treenien antikliimaksi oli kun yritin kuoriutua laadukkaasta euro viidenkymmenen sentin sadetakistani, mutta sen laatuvetoketju ehti parin tunnin treenien aikana ruostua jumiin enkä saanut sitä pois päältä. Ajattelin, että joudun viettämään koko säälittävän elämäni säälittävän lopun keltaiseen sadetakkiin verhoutuneena.

Tänään rupesin ajatuksen tasolla harkitsemaan jälkikokeeseen osallistumista. Piirinmestaruus olisi ihan kotinurkilla, mutta tajusin, että se osuu valmennusrenkaan leirin kanssa samalle viikonlopulle. Noh, eipä sen niin väliä, me mihinkään maastoon oltaisi edes päästy kun vain kymmenen pääsee tottiksen perusteella. Viime vuonna oli sen verran hyvä säkä että se tottis oli vasta jäljen jälkeen. No viime vuonna minäkin vielä jaksoin sen voittajan jäljen kipittää Merkan perässä. Ja Merkalla oli vielä hampaita suussa. Ja aurinkokin välillä paistoi.

Merkka ja Merkan kaverit iloisina :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti