Maastopainoitteisella jatketaan

Viime viikko alkoi edellisen tapaan maanantaina hakutreeneillä Haramaantiellä. Innostuttiin rakentelemaan sinne piiloja ihan olan takaa. Kivan piristävässä raesateessa treenattiin melko ennätysnopeaan; Merkalle vain kaksi ukkoa (jouduin sen radalle tultaessa hetkeksi käskemään maihin että poikansa ehtisi pois alta ja siitä Mervi jostain syystä sai kimmokkeen palata taas vanhaan päivitykseen - eli Merkka vain vahtaa mammaa ja maalimiehet unholaan jää...). Tertulle kolme; hajunhaku, valmis ja hajunhaku.

Ei taidettu tiistaina ja keskiviikkona treenata ollenkaan?! Mitämitämitä?!! Jos ei ole maastotreenejä sovittu, niin miksen edes sitä tokoa ole treenannut?! Huono, paska koiranomistaja olen, ruoskimaan itseäni menen ja häpeän punan poskilleni nousevan tunnen. Ja julkisesti kaiken vielä tunnustan tyhmä kun olen.

Kiirastorstaina sitten Mikon ja Elinan kanssa hakuiltiin Marjokankaalla. Mervi oli aika hieno, se lähti kuin palmun alta molemmille pistoillensa ihan suoraan - toki tuuliolosuhteet olivat aika otolliset, mutta Merkan ollessa kyseessä sillä ei ole väliä, se ei paljon ehdi tuuliolosuhteita tarkastella :D. Terttu Marjatta Mervintyttö otti valmiin, hajunhaun (taisi tulla Tepatsun ensimmäinen tienylitys <3) ja valmiin, jossa Terttu oppi tärkeän tiedon: miten toimia jos saa hajun, sitten joutuu meneen isoon kuoppaan, missä se haju hukkuu niin miten sitten sen hajun vois saada uuestaan...

Pitkäperjantaina pidettiin Elinan kanssa perinteiset viikonlopun maastosulkeiset. Aloitettiin tallomalla Lapinkulma täyteen jälkiä ja sitten tehtiin esineruutu. Mervi Annikki oli vähän - tai siis hyvin - vallaton. Se oli päättänyt lähteä joka lähetyksellä miljoonaa oikealle etuviistoon ja palauttaa esineet takakautta sivulle kiertämällä, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt, koska sitä sille ei myöskään ole opetettu... Se ei myöskään kuunnellut mitään... Tepatsu haki reippaasti kolme esinettä, joista se tosin kaksi ensimmäistä palautti ensin Elinalle. Kai se sen logiikan mukaan oli oikea ratkaisu, olivathan ne Elinan esineitäkin.

Kyllä se joskus oikeinkin osaa palauttaa

Tepatsu on vainunnut esineen

Sitten jäljestettiin. Tertulla oli ihan ensimmäistä kertaa vieraan talloma jälki <3 Ja se selvitti sen hienosti pikku pikku janoineen, kulmineen, keppeineen kaikkineen <3 Mitähän vikaa siinä on, kun se jäljestelee silleen sievästi jäljen päällä kipitellen ja keppejä pikku hampaisiinsa noukkien. Äitikoira ryntäsi tuossa(kin) iässä kuin raivopäinen sonni minua kuin litran mittaa perässään vetäen, kaikista kulmista ohi paahtaen, keppejä jopa joskus mukaansa ottaen (ja kepit suussa jäljestystään jatkaen). Jos en itse olisi ollut Tertun syntymää todistamassa, epäilisin vahvasti, ettei Mervi ole sen äiti. Mervi jäljesti myös ihan mallikkaasti ja nosti molemmat kepitkin.

Modernit äiti ja tytär

...lainaavat toistensa vermeitä

Välillä käytiin vahvistamassa maallisia tomumajojamme sumpilla ja särpimellä ja treenitiimiämme Hennalla ja Njodilla ja jatkoimme voimalaitoksen nurmikolle tokoa treenaamaan. Mervi taisi tehdä ihan perussettiä ja Terttu vähän liikkuroituna räpeltää jotain, mutta hän oli kyllä melko totaalisen ulkona kuin puutarhatuoli. 

Tokojen jälkeen mentiin Marjokankaalle vielä hakuilemaan. Mervi teki melko itsenäisen treenin, kuin autopilotin ohjelmoimana se sinkosi ukoille, mikä nyt Mervin tapauksessa on aikas hyvä juttu. Terttu Repolainenkin oli ihan pieni ja pätevä - se edellispäivän kuoppakaan ei yhden yön kunnon nukkumisien jälkeen tuntunut enää niin vaikealta.

Kävin vielä juoksemassa Marjokankaan lenkin ja mietin, kun tein sellaisen "Kuinka vanha koirasi on ihmisen iässä" -testin, jossa Maukka sai iäksi 99 vuotta ja Emmikin 83, että olenko mie kauhea eläinrääkkääjä kun niitä vielä juoksemaankin raahaan. Tosin en mie niitä pahemmin raahaamaan joudu, juoksevat ihan omaa tahtiaan mun edessä koko ajan ja se mun juoksuvauhtikin on nykyään enää sellaista tätinylkytystä, jossa sateen liukastamat etanatkin porhaltavat ulkokaarteesta ohi.

Lauantaina kävin ihan yksin tekemässä tokotreenit siellä voimalaitoksen nurtsilla taas ja sunnuntaina vietettiin pääsiäistä eikä treenattu.

Pääsiäinen tulee

Merkka haki vähän pajunkissoja maljakkoon

Mutta mitä se Tepa kyttää...?!

Mervillä on stalkkeri.

Ihania ojia joka paikassa 

"Nyt Tepa ne korvat pystyyn ja Merkka siellä rivissä ei irvistellä!"

Ok, yritetäänpä sitten olla normaaleja...

Jos en ennen pääsiäistä innostu - ja todennäköisesti en innostu - postailemaan, haluan täten toivottaa kaikille siunattua pääsiäistä :)

Hakupainoitteista

Maanantaina aloitettiin treeniviikko reippaasti haun parissa. Haramaantiellä treenattiin, ja mitä näistä treeneistä jäi käteen? Terttu sai viimeiseltä maalimieheltä narupallon ja hetken aikaa sitä ylpeänä kanniskeltuaan lähti juoksemaan miljoonaa pitkin metsää ja jätti sen pallon johonkin pöpelikköön. Treenien jälkeen jäätiin Elinan kanssa sitä etsimään - ei löytynyt, ei sitten millään. 

Kärsiikö katu-uskottavuus uljaana palveluskoirana
jos on näin söpö?

Tiistaina Mervi kävi osteopaatilla, oli nyt huomattavasti parempi. Kaikein kaikkiaan Merkan liikkuminen on nyt parempaa kuin ennen; pyörälenkeillä sen ravi ei ole enää niin töksähtelevää eikä se vaihda laukkaan läheskään niin alhaisessa vauhdissa kuin ennen. Vähän kyllä nolostuttaa, että olen aina sanonut, että se Mervi nyt vain ei ole mikään pitkän matkan ravaaja, kuten ei Emmikään. Noh, jos toinen on jumissa ja toinen selkävammainen, niin eihän sitä ehkä voi edellyttääkään... :( Tästä lähin yritän tarkkailla Mervin liikkumista, niin että ehdin nopeammin reagoida sen mahdollisiin muutoksiin, mutta vaikeaa se on - ei tokikaan siksi, etten huomaisi muutoksia siinä, vaan siksi, että huomaan todella, todella huolestuttavia oireita kaikissa koirissani. Noh, Emmi nyt on ihan oikeasti-oikeasti selkäsairas ja Mairellakin takajalkojen huteruus tullee lisääntymään iän myötä, mutta että olen jo useaan otteeseen ollut AIVAN VARMA, että Tertulla ei ole lonkkamaljoja ollenkaan ym. tosi tervettä hysteriaa... Hyvä esimerkki tästä oli torstain hakutreenien radan tallaus, johon muoriso-osasto osallistui täysin rinnoin. Hirveä risukko, ja Maire vinkaisi, minkä jälkeen parin askeleen ajan ontui toista etujalkaa. Tarkistin, ettei tassunpohjassa ollut mitään, vääntelin jalan ja elämä jatkui. Kunnes maalimiehenä maatessani olin yht'äkkiä aivan varma, että Mairea on purrut kyy. Sieluni silmin näin sen makaavan ooppelin takapaksissa jalka kolminkertaiseksi turvonneena, hengitystiet ummessa, kuoleman kielissä koristen.... Pakko oli kahden koiran välissä mennä toteamaan, että ihan oli mummukoira kunnossa, todennäköisesti astunut risuun tms. yhtä hengenvaarallista.

Keskiviikkona hakuiltiin mastolla Elinan ja Riikka R:n kanssa. Molemmat tytöt olivat hienot; Mervi teki vain yhden "piston" (jatkamme vielä ihan pelkkää hajureagointia) ja Tepa teki yhden hajunhaun, yhden "hups, liina pääsi irti" -piston ja yhden ihan kokonaan valmiin maalimiehen. Riikka oli nyt talvitauon jälkeen meidän kanssa ekaa kertaa treenaamassa, ja myöhän taas Elinan kanssa vähän innostuttiin Wiun ilmaisutreenistä... Ulosanti voi joskus olla vähän töksähtävää (tai kun ollaan puolin ja toisin totuttu sanomaan asiat niin kuin ne on pahemmin kaunistelematta), mutta tarkoitus on aina hyvä. 

Torstaina jatkettiin - yllätys yllätys - haun ihmeellisessä maailmassa. Tällä kertaa taas Haramaantiellä ja Elinan ja Mikon kanssa. Ihmeellistä oli, että Mikko löysi keskilinjalta sen Tertun hukkaaman narupallon, tosin ilman narua. Eikä se taatusti ollut maanantaina siinä! Ja Terttu ihan itse sitten löysi keskilinjan tuntumasta sen narun. Hyvin jännää... Merville kaksi maalimiestä taas vapaalla tyylillä ja Tepalle valmis-hajunhaku-valmis. Ja nyt kova kontrolli ettei lähde pallon kanssa itsekseen vemmeltämään minnekään. Emmihän harrasti ihan samaa, sitä on monet monituiset tunnit vietetty narupalloja metsästä etsien.

Perjantaina oli lepopäivä. Kaksi metsälenkkiä ja that's it. 

Lauantaina iski kauhea pakokauhu - viikko jo loppumaisillaan eikä tokon tokoa olla tokoiltu, hui kauheaa! Kimpsut ja kampsut ooppeliin ja yläasteen kentällä kurvasin korjaamaan tilannetta. Mervi oli ihan kivassa vireessä ja Tertun operaatio seuraaminen jatkui. Nyt on selkeästi vire noussut ja vähän intensiteettiäkin saatu mukaan, lieveilmiöinä painaminen ja nyt uusimpana pureminen! Näpsii jaloista ihan naks-naks mennessään. Ojasta allikkoon siis... Tein Marjikselle vielä jäljetkin tytöille: Merville lyhyt yhden kepin jälki ja Tepalle parisataametrinen kahden kepin jälki. Molemmat suoriutuivat ihan hyvin tehtävistään.

Kintereet kipinää iskien uljas pihtikinttuinen jälkikoirani
kyntää sammalta...

Teit' äitein astumaa Terttu tomerasti taivaltaa

Tänään sunnuntaina perinteiset Lapinkulman viikonloppusulkeiset Elinan kanssa. Tepa teki kolmen kepin jälkösen ja Merkka jatkoi yhden kepin linjalla, kaikki koirat olivat tänään hurjan päteviä eikä keneltäkään jäänyt kepin keppiä metsään! Esineruudussakin kunnostautuivat kaikki. Näin sujuvasti treeneistä kyllä harvoin selvitään, ehkä ensi kerralla taas esineruudussa kaahotetaan nokka kiinni, takajäljet kutsuvat jäljestäjäänsä ja kepit jäävät lahoamaan maan poveen. Lopuksi päätettiin vielä "vähän pyörähtää" metsässä koirien kanssa ja lähes puolentoista tunnin umpimetsässä eksyilyn jälkeen löydettiin jopa takaisin lähtöpisteeseen. On se aika jännä tunne, että on tasan 180 astetta eri suunnassa kuin missä luulee olevansa. Yhtään ei voi luottaa siihen mitä oma vaisto sanoo. Ja tuli kyllä oikein nostalginen olo sieltä historian hämärästä kun Peräkylän täti oli (ruma) lapsi. Oli pakko mennä hyppimään metsässä olevaan ojaan kun siellä oli niin jännän näköistä jäätä. No ei jääpeite ihan kestänyt minun turpeaa ja pöhöttynyttä ruhoani, ja vaikka oli ne kumpparit jalassa, niin kyllä mulahdin ihan polvea myöten sinne jäiseen veteen. Jännästi tuli heti semmoinen flashback sieltä 80-luvun alkuvuosilta kun sellaista sattui harva se päivä.

Mutta siellähän on esine!

Talla pohjassa kohti uusia seikkailuja!

Eilen oli Suomenkielenpäivä

Jos nyt ihan eilen vietetyn Micael Agrigolanpäivän kunniaksi taas vähän yrittäisi elvytellä tätä bloki muotoista kirjoitus harrastusta. Elikkäs nyt seuraa vähän meidän lauman kuulumisia...

Mervi on taas käynyt kaksi kertaa maa joukkue karsinta kokeessa. Ensin oltiin Lempäälässä missä meni huonosti kuten aina menee Mervillä Lempäälässä. Tälläkertaa ei kuitenkaan nollattu ruutu liikettä niinkun yleensä ollaan aina tehty, vaan nollattiin luokse tulo ja saatiin keltanenkortti kuin Mervi kuullemma karkasi (vaikka mulla on video nauhalla todistus aineistoa ettei se senttiäkään liikkunut.) Vituttaa niin etten vieläkään voi julkaista videota kuin se julkaisu edellyttäisi että joutuisin videon editoidakseni sen katsomaan ja siihen en vielä pysty. Henkilö kohtaisena loukkauksena otin sen ja kyllä taas niin mieleni pahoitin. Oikea oikeus murha oli se!

Sitten oltiin Liedossa minne lähdettiin alle tunnin yö unilla. Niinpä nukuinkin ooppelin taka penkillä melkein koko kokeen ajan ja koska Mervillä oli juoksu aika ja startattiin viimeisenä niin ehdinkin vähän nukkua. Merkka tykkää hiekka pohja halleista ja oli ihan pätevä vaikkakin vähän kuuma... Tämä koe meni vähän paremmin, Merkka pääsi palkinto pallille kakkos sijalle Satsun ja Piupan ja Jessican ja Macin kanssa. Siitä on kuva materiaaliakin todistus aineistona.

Tässä paikallaistuminen nolla koiran kanssa

Seuraamis liike mistä Merkka sai 9.5pistettä

Mervi etsii tunnistus nouto kapulaa

Seisomis liike missä molemmilla urpo ilme

Tässä on video materiaalia kokeesta:

Iloiset tytöt taitavine koirineen

Nytten tänävuonna kun on tuo kevät tullut aikaisemmin kun mitä tavallisesti niin ollaan jo kovasti päästy maasto treenauksen makuun. Meidän haku treeni porukka on jo mukavasti ryöminyt talvi pesistään ja ollaan ihan montakin kertaa viikko tasolla ehditty treenaamaan. Merville olen ottanut pää asiassa treeniä missä se saa ilman lähettämistä itse sillai pelastus koira partiointi tyyliin etsiä ukkoja että se vähän enemmän ajattelisi niitä maali miehiä ja vähän vähemmän minua. Terttu Repolainen on tehnyt joko hajun hakuja tai jopa ihan valmiita maali miehiä. Hyvin motivoitunut ja reipas lapsi mikä tykkää leikkiä ihmisten kanssa. Välillä epäilen ettei se olisi Merkan tytär ollenkaan, vai olisiko adobtio lapsi...

Haku koira tähyää maali miehiä

Jälki reeniä ollaan harrastettu Elinan kanssa. Viimelauantaina ja toissalauantaina treffattiin Lapin kulmalla ja jäljestettiin niinmaan perusteellisesti. Mervillä oli vähän menopäällä niinkun aina talvi tauon jälkeen ja niimpä se nosti ekalla jäljellä vain kolmois ja nelois kepit (oli 4keppiä) ja viimekerralla sähläsi ihan kauheasti ja multakin putosi puhelin minkä Merkka onneksi löysi ja nosti mutta keppejä nousi sitten taas vain 2kpl, nimittäin 2.s ja 4.s keppi...

Dynaaminen jana lähtö

Kovaa vauhtia janalla

Sulavaa liikehdintää metsässä

Palkkana lemppari lelu elikkäs naru pallo <3

Terttu Merkan lapsi teki ekalla kerralla semmoisen suoran muistuttelu jäljen missä oli keppejä 2kpl. Hienosti nosti molemmat. Toisella jäljellä oli kaksi kulmaa mistä selvisi ihan itse ja kolme keppiä mistä valitettavasti ei viimeistä huomannut... Harminpaikka mutta silti Tertun keppien nostamis prosentti on tällä hetkellä paljon parempi kun äitillään millä se on tällähetkellä vain 50! Tertun prosenttia en osaa laskea mutta niin hän se on että jos on kieli oppi ja oikein kirjotus asiat näin hyvin hanskassa niin ei voi omata hyvää lasku päätä!

Tepan kaa jälki mettässä

Keskittynyt pieni jälki koira

Esine ruutuakin ollaan tottakai harjoteltu. Mervi on mennyt kivasti mitä nyt tapansa mukaan etu esine tuottaa brobleemia kun on niin kova vauhti päällänsä... Mutta pää asiassa hyvin nousee esineet Mervin toimesta!

Toinen niin motivoitunut <3

Pehmo sydän löytyi <3

Tepakin on päässyt tietenkin esine ruutuilemaan... Ollaan tehty niin että Elina on näyttänyt esineitä. Hyvin se pikkuinen Terttukin hakee tavaraa metsästä <3

matka puhelin kotelon löysi Terttu

Ja Emmikin pääsi ottamaan yhden esineen. 

1:hdellä pistolla nousi Emmin esine

Ja pitihän se tietenkin se virallinen ryhmä kuva ottaa... 

Onni on kivat kaverit <3

Ja tokoakin ollaan kyllä treenattu... Mervillä ja Tertulla on ollut kunnia päästä REM'in pentueen pentu treeni treffeille kuokkimaan, jonka lisäksi ollaan käyty tutulla Kuvolan Kahvi huoneella ja ihan ulko kentällä! Ja Hauis järvellä missä olen päässyt ihailemaan Varma Merkan pentua. 

Mervi on käynyt viellä 2-kertaa Laioksen hoidettavana Riihi mäellä. Nyt alkaa onneksi olemaan jo kieroontumat ja jumittamiset mennyttä elämää ainakin tälläerää. Noin vauhdikkaalla elämän tyylillä voi kuitenkin olettaa että aina sattuu ja tapahtuu joten pitänee säännöllisin väli ajoin käydä tsekkauttamassa Mervin vointia. Mervi on kyllä mielellään käynyt Laioksen taika käsien hoidettavana ja ihan häntäheiluen on aina ovella odottamassa että pääsee hoidettavaksi :)

Kyllä näin Suomenkielen päivän kunniaksi voisi taas yrittää yllä pitää tiheämpää blokin päivitys tahtia. Vaikka ei meille nyt niin ihmeitä tapahdukkaan. On se kuitenkin kiva ja tärkeä pitää tätä kirjotus tatsia yllä kun kuitenkin L:llän kirjotin silloin yli oppilas kirjotuksissa äidin kielestä ja sitten kuitenkin yli opistossakin sitä Suomenkieltä olen opiskellut. Ettei mene kieli taito hukkaan niinkun kaikki muu mitä olen opiskellut koti ja ulko maalaisissa yli opistoissa. Kuullostaako siltä että olisin katkera? No niin olenkin, katkeroitunut keskiikäinen akka kenen ainoa elämän sisältö on koira harrastus.

Kuvat:

Toko kisa kuvat: Sirpa Saari (palkinto kuvan ottajaa en tiedä)

Toko videon kuvaus: Katja Kiviaho

Maasto kuvat: Elina Niemi