"You tried your best and failed so miserably. The lesson is: Never try." - Homer J. Simpson

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Maastopainoitteisella jatketaan

Viime viikko alkoi edellisen tapaan maanantaina hakutreeneillä Haramaantiellä. Innostuttiin rakentelemaan sinne piiloja ihan olan takaa. Kivan piristävässä raesateessa treenattiin melko ennätysnopeaan; Merkalle vain kaksi ukkoa (jouduin sen radalle tultaessa hetkeksi käskemään maihin että poikansa ehtisi pois alta ja siitä Mervi jostain syystä sai kimmokkeen palata taas vanhaan päivitykseen - eli Merkka vain vahtaa mammaa ja maalimiehet unholaan jää...). Tertulle kolme; hajunhaku, valmis ja hajunhaku.

Ei taidettu tiistaina ja keskiviikkona treenata ollenkaan?! Mitämitämitä?!! Jos ei ole maastotreenejä sovittu, niin miksen edes sitä tokoa ole treenannut?! Huono, paska koiranomistaja olen, ruoskimaan itseäni menen ja häpeän punan poskilleni nousevan tunnen. Ja julkisesti kaiken vielä tunnustan tyhmä kun olen.

Kiirastorstaina sitten Mikon ja Elinan kanssa hakuiltiin Marjokankaalla. Mervi oli aika hieno, se lähti kuin palmun alta molemmille pistoillensa ihan suoraan - toki tuuliolosuhteet olivat aika otolliset, mutta Merkan ollessa kyseessä sillä ei ole väliä, se ei paljon ehdi tuuliolosuhteita tarkastella :D. Terttu Marjatta Mervintyttö otti valmiin, hajunhaun (taisi tulla Tepatsun ensimmäinen tienylitys <3) ja valmiin, jossa Terttu oppi tärkeän tiedon: miten toimia jos saa hajun, sitten joutuu meneen isoon kuoppaan, missä se haju hukkuu niin miten sitten sen hajun vois saada uuestaan...

Pitkäperjantaina pidettiin Elinan kanssa perinteiset viikonlopun maastosulkeiset. Aloitettiin tallomalla Lapinkulma täyteen jälkiä ja sitten tehtiin esineruutu. Mervi Annikki oli vähän - tai siis hyvin - vallaton. Se oli päättänyt lähteä joka lähetyksellä miljoonaa oikealle etuviistoon ja palauttaa esineet takakautta sivulle kiertämällä, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt, koska sitä sille ei myöskään ole opetettu... Se ei myöskään kuunnellut mitään... Tepatsu haki reippaasti kolme esinettä, joista se tosin kaksi ensimmäistä palautti ensin Elinalle. Kai se sen logiikan mukaan oli oikea ratkaisu, olivathan ne Elinan esineitäkin.

Kyllä se joskus oikeinkin osaa palauttaa
Tepatsu on vainunnut esineen
Sitten jäljestettiin. Tertulla oli ihan ensimmäistä kertaa vieraan talloma jälki <3 Ja se selvitti sen hienosti pikku pikku janoineen, kulmineen, keppeineen kaikkineen <3 Mitähän vikaa siinä on, kun se jäljestelee silleen sievästi jäljen päällä kipitellen ja keppejä pikku hampaisiinsa noukkien. Äitikoira ryntäsi tuossa(kin) iässä kuin raivopäinen sonni minua kuin litran mittaa perässään vetäen, kaikista kulmista ohi paahtaen, keppejä jopa joskus mukaansa ottaen (ja kepit suussa jäljestystään jatkaen). Jos en itse olisi ollut Tertun syntymää todistamassa, epäilisin vahvasti, ettei Mervi ole sen äiti. Mervi jäljesti myös ihan mallikkaasti ja nosti molemmat kepitkin.

Modernit äiti ja tytär
...lainaavat toistensa vermeitä
Välillä käytiin vahvistamassa maallisia tomumajojamme sumpilla ja särpimellä ja treenitiimiämme Hennalla ja Njodilla ja jatkoimme voimalaitoksen nurmikolle tokoa treenaamaan. Mervi taisi tehdä ihan perussettiä ja Terttu vähän liikkuroituna räpeltää jotain, mutta hän oli kyllä melko totaalisen ulkona kuin puutarhatuoli. 

Tokojen jälkeen mentiin Marjokankaalle vielä hakuilemaan. Mervi teki melko itsenäisen treenin, kuin autopilotin ohjelmoimana se sinkosi ukoille, mikä nyt Mervin tapauksessa on aikas hyvä juttu. Terttu Repolainenkin oli ihan pieni ja pätevä - se edellispäivän kuoppakaan ei yhden yön kunnon nukkumisien jälkeen tuntunut enää niin vaikealta.

Kävin vielä juoksemassa Marjokankaan lenkin ja mietin, kun tein sellaisen "Kuinka vanha koirasi on ihmisen iässä" -testin, jossa Maukka sai iäksi 99 vuotta ja Emmikin 83, että olenko mie kauhea eläinrääkkääjä kun niitä vielä juoksemaankin raahaan. Tosin en mie niitä pahemmin raahaamaan joudu, juoksevat ihan omaa tahtiaan mun edessä koko ajan ja se mun juoksuvauhtikin on nykyään enää sellaista tätinylkytystä, jossa sateen liukastamat etanatkin porhaltavat ulkokaarteesta ohi.

Lauantaina kävin ihan yksin tekemässä tokotreenit siellä voimalaitoksen nurtsilla taas ja sunnuntaina vietettiin pääsiäistä eikä treenattu.


2 kommenttia:

  1. Kiitokset kunnon nauruista (toi etana vertaus) :-D

    VastaaPoista
  2. 😃 ihanaa, että pitkästä aikaa päädyin tänne! Tätinylkytys ja etanat.. Jestas 😃. Ja muutenkin näitä sun kirjoituksiasi on vain niin hauska lukea.
    Terkkuja, Pia

    VastaaPoista