Treeniviikon paskainen loppu

No niin. Kauheasti piti treenata ja valmistautua nommeihin, mutta tietenkin tulin kipeäksi kun nämä kaikki ei-niin-tärkeät hakukokeet ja tokokisat saatu alta pois. Jee jee. Jotain tuli toki silti treenattua.

Maanantaina Elinan ja Riikkojen M ja R kanssa hakua Marjokankaalla. Terttuli oli vähän vallaton...?! Ikään kuin vähän juoksenteli...?! Tuli ihan vähän semmoinen yksi propellikorvainen pisamakuonoinen pikkubortsu mieleen... Semmoinen jonka nimi alkaa M:llä... Eikä sinänsä mikään ihme, ovathan he melko läheistä sukua toisilleen... Merkan tyhjä-ukko-tyhjä-ukko-ukko-treenistä tuli tyhjä-ukko-tyhjä-tyhjä-tyhjä-tyhjä-ukko-tyhjä-tyhjä-ukko, koska Merkka teki tahallaan melko kapeat pistot ettei treenistä tulisi liian lyhyt :-D Itsellä oli melko heikko olo jo näissä treeneissä.

Iloinen tuulitunneli lähdössä hakubaanalle

Tiistai jatkui kaatosateessa haun merkeissä (niin oltiinko me johonkin jäljen arvokisoihin menossa...?!), järki sanoi että kannattaisi jäädä kotiin potemaan, mutta vietti vetää metsään. Terttu oli vallan pätevä (3:n ukon treeni) ja Merville piti olla 2 ukkoa ääniavuilla homovolttien ehkäisemisesksi, välissä pari tyhjää. Ääniapuja ei tullut syystä että mun radiopuhelin ei ollut päällä. Molemmille ukoille kyllä sanoin että ääntä nyt, mutta mitään ei kuulunut. Vasta treenin jälkeen tajusin, että puhelin oli sammuksissa, voi elämän käsi. Tyhjille Merkka yritti taas voltata, mutta hyvin v*ttuuntuneena ("miksei ne ukot huuda") jahtasin sitä syvemmälle metsään, ja kappas vain, loppurata meni volttaamatta ja hiljaa! Hupsista! Tod. näk. tämä ei enää seuraavissa treeneissä toimi, mutta kiva välillä voittaa vääntö Merkkaa vastaan (Tyttö 1 - Merkka 0). 

Otettiin myös kahden esineen kaistaleruutu, jossa Terttu oli ihan pätevä, Merkka juoksi etuesineestä ohi ja suutuin sille. Ärsyttävää :/ Tätä en kyllä koskaan saa kuntoon. Sitten sitä kirjoitellaan palveluskoiralehdessäkin miten on mainstreamista poikkeava ohjaustyyli... Pakko se on jotain kehittää että saa ne roinat nousemaan :D (Tyttö 1 - Merkka 1)

Keskiviikkona heräsin tekstiviestiin. Elina oli tallannut Merville piitkän jäljen. Voi miten ihana yllätys! Koska olin melkoisen huonossa hapessa, ajattelin laittaa paljon päälle. Ja voin sanoa, että jos ulkona on 20 astetta lämmintä, kalsaripaita, fleece, tuulitakki ja toppaliivi, pitkät kalsarit ja toppahousut plus villapipo, kaulaliina ja hanskat on liikaa. Ihan vinkkinä vain. Yksin jäljestäessä on se huono puoli, että jos koira nostaa väärän jäljen, kukaan ei huuda "väärä jälki". Niinpä jäljestettiin vähän vajaa kilometri ilman kepin keppiä, kunnes Merkka alkoi tarkentaa ja tarkentaa - veitsellä silputun tattikasan kohdalla. Voi sanonko mikä sentään... Oli kyllä niin hämäävästi jäljentallojamainen sienestäjä: suoria kulmia, teräviä kulmia, meihin se meni ihan täydestä! Ei kun tielle takaisin, sitten käveltiin takaisin janalle ja nostettiin jälki uudestaan. Mie olin ihan läkähdyksissä, Merkka-parka se vasta läkähdyksissä olikin, törmättiin autolastilliseen sienestäjiä, mutta ne Mervi selvitti hyvin, olivat niin tuoreet harhat. Seitsemännen kepin jälkeen oltiin alueella, jossa se meidän sienestäjäjälki oli mennyt, joten siellä oli sikin sokin Elinan, sienestäjän, mun ja Merkan jäljet. Ja mun pieni koiraparka ihan lääh ja puuh. Ja mie punainen kuin tomaatti talvikuteissani. Jos olisin tiennyt, että se viimeinen pätkä on niin sairaan rankka, olisin palkannut seiskakepistä ja lähtenyt hyvillä mielin kotiin. Mutta Mervi se taisteli: hukkasi, pyöri, nosti uudestaan, ja kun se halko viimenään nousi, mulle tuli ihan kyyneleet silmiin, vitsi että tuo koira on sitkeä <3 Kyllä se jaksaa varmasti kahtena päivänä kahden kilsan jäljen. Jos se kerralla jäljestää kilometrin palkatta, kävelee kilometrin ja sitten jäljestää kolme ja puoli kilometriä.

Huhhuh. Hiki tulee pelkästään kun tätä katselee

Iloinen Mervi esittelee saalistaan :)

 Ajattelin, että mitä jos lopettaisikin näiden käyttökoirien kanssa treenaamisen ja rupeaisi jalostamaan näyttelylinjaisia käpylehmiä. Ensimmäinen sukupolvi on jo maailmalla. Näin aloittelevana näyttiskäpyjen kasvattajana olen hyvin tyytyväinen siihen, miten sain ensimmäisen sukupolven onnistumaan: selkälinja ja kulmaukset ovat jo aivan huippulaatua. Luonteet ovat myös kunnossa, ampumiseen eivät reagoi, tosi helppoja ja kivoja arjessa. Viettiä ei nyt hirveästi ole, mutta näinhän se näyttelykävyillä pitää ollakin, käyttiskävyt on sitten erikseen. Valitettavasti myös liikkeissä on vähän huomautettavaa.

Katu-uskottavuutta lisäavät taka-alalla näkyvät PK-esteet

Torstaina sitten vuoden kohokohta: 10 mottia halkoa pihalta liiteriin. Rankkaa ja tympeää jo sinällään, kipeänä vielä potenssiin kymmenen. Iskän kanssa sitten heiteltiin torstai ja perjantai ja onneksi se on nyt tehty. 

Tyypit vain esittää ahkeraa - eivät osallistuneet halkosouviin millään lailla :(

Perjantai-iltana olin niin kuollut, ettei tosikaan. Elina kysyi lähdenkö lenkille - vastasin joo, tehdäänkö esineruutukin - joo. Terttuli teki ihan hyvän ruudun, Merkka taas ei. Ei halunnut vasemmalle taakse, joten jahtasin sen sinne. Ei reagoinut taaskaan etuesineeseen, joten suutuin sille. Hain Emmin autosta ja ajattelin, että Emmi noukkii esineen ja saa Merkan ruoan ja pallon. Noh, hyvä mallioppimistreeni meni käteen, sillä Emmiliini vain juoksenteli ympäriinsä ihan elämänsä onnessa, muttei nostanut esinettä... Annoin Merville sitten toisen tsäännsin ja etuesine (Elinan hieno hopea-bling-bling-tukkapampula) sekä se toinen esine nousivat sitten joten kuten. Paitsi ettei irrottanut bling-blingistä sitten millään. Jouduin lähes kampeamaan Merkan leuat auki. Olisko tämä nyt sitten Tyttö - Mervi 2 - 2?!!! 

Sitten lenkille. Tupla oli tehnyt comebackin ja sanoinkin Elinalle, että Terttu varmasti ilahtuu kovasti kun näkee sen. Ja ilahtuihan se. Tupla &co jo odottivat metsässä kun laskin Tepan juoksemaan ja kun se huomasi Tuplan, se alkoi kiljua suoraa huutoa, ihan kuin semmoinen varhaisteini-ikäinen tyttö Robinin keikan eturivissä <3 Ihanaa :D 

Lauantaille oli sovittu hakutreenit, mutta olo oli niin heikko, että ajattelin, että mun on pakko perua ne. Mutta koska myös yksi Riikoista oli kipeä ja ehtinyt perua ennen minua, ajattelin, että mun on pakko mennä, että saadaan treenit kasaan. Oltiin Kukonkoivussa taas. Merville ihan pelkkä oikea etukulma haamuna. Tertulle ukko-tyhjä-ukko, piti olla ukko-ukko-ukko, mutta Tepaliini ei ekalla löytänyt keskimmäistä ukkoa, mutta teki hyvän laatikkopiston, joten jatkoin treeniä. Tepatsu oli vähän juoksevaisella tuulella, taitaa se sittenkin olla äitinsä tyttö.

Otettiin vielä esineruutu, jossa Tepa jatkoi pientä vallattomuutta ja juoksemista - ei toki niin pahaa kuin Merkka tuossa iässä, mutta ihan kuin pikkuhiljaa se Ingallsin Laura rupeaisi karisemaan Tertusta. Ääk, mutta tästähän mulla on kokemusta. Äippäkoira taasen oli pitkästä aikaa e-ruudussa ihan kelvollinen, vasemmassa takakulmassa ollut esine kuten myös lähiesine nousivat ensimmäisellä pistolla, vääntäminen kannatti (tiedän, että moni tässä vaiheessa tekisi vain hyvän mielen "kaikki onnistuu" -treenejä, mutta Merkalle se ei valitettavasti sovi. Mutta pysyypä itsekin skarppina kun ei voi löysäillä). Paitsi että otettiin piruuttain se diskopampula taas etuesineeksi eikä Merkka taaskaan suostunut irrottamaan siitä! Loppuilta meni totaalikoomassa. Mun osalta. Mun kooman aikana Tepa pisti silpuksi takkapuita ja paperia ja vaikka ja mitä.

En mie tota kangasta rikkonu, soli toi ykssilmänen kissa

Sunnuntaina lähdettiin Elinan kanssa Lapinkulmalle jäljestämään ja esineruutuilemaan. Ruudussa Terttuli jatkoi vallattomuuttaan, jouduin jopa vähän torumaan sitä. Mervi sen sijaan oli aika kiva: pisto per esine vaikka vauhti oli hirvittävä. Se oli muutenkin ihan hurja: riisti pallon mun taskusta, ei irrottanut millään siitä, roikkui vaatteissa yms. Otin vielä erikseen esineiden palautusta, kun Merkalla oli niin ärsyttävän löysä ote niistä. Ei siis varsinaisesti mälvännyt, muttei pitänyt lujalla otteellakaan, vaan roinat hölskyivät rumasti suussa. Taisin voittaa tämän viikon väännöt sen kanssa. Toivottavasti se ei kosta nommeissa ;-)

Ja jäljellä Tepa sitten kilahti ihan kunnolla: se päästyi multa irti ja lähti ryntäilemään lähes parhaaseen merkkatyyliin. Ensimmäisen kepin jälkeen meno kyllä sitten rauhoittui ja kepit nousivat loppujen lopuksi kaikki. Mervin jana oli melkoista sähläystä (ei sentään takajälkeä), mutta muuten se oli reipas ja keskittynyt ja nosti kaikki kepit.

Tertun hurrjat kiemurat

Homma pulkassa

Lähdettiin sitten vielä lenkkeilemään ihan uudelle polulle (joka sitten Neon kakkosen sanoin ei vienyt mihinkään), ja jossain vaiheessa pusikosta kuului kunnon rähäkkä. Terttu ja REM siellä ottivat yhteen. Syy oli iiso ja mehevä ihmisenpaskakasa, jota Repa oli ilmeisesti syömässä ja Tepa yritti tulla jaolle. Hyi yööök, taas tuntuu se näyttelylinjainen käpylehmä niin houkuttelevalta harrastuskaverilta. Niin mukava päätös viikolle, kiitos tytöt, ihanaa <3

9 kaverusta - Sina ehti pusikkoon piiloon

Syksy tekee tuloaan, sen huomaa kellastuvista lehdistä, pimenevistä illoista ja siitä, että itämainen kissa hakeutuu lämmönlähteiden välittömään läheisyyteen <3

Ihan ykkösparasta on Mervi ja Back on Track

Kiltti Mervi on pudottanut koko turkkinsa, mutta jätti häntäkarvat

Vielä kun saa kölliä gentleman friendin kainalossa <3

Lo-loppukevennys: On tuo Nina Manner sitten hurja muija. Sen lisäksi että Ässän kanssa voittaa EK:n Suomenmestaruuden, ehtii samana viikonloppuna viedä saman tittelin viestillä lainakoira Tillin kanssa (lähde: Koiramme-lehti, jonka PK-SM-juttu muutenkin tutkivaa journalismia kukkeimmillaan...) ja vielä lainata multa Merkkaa ja kisata sen kanssa vielä jäljen SM-kullalle (lähde: Palveluskoira-lehti). Ensi vuonna haku ja IPO vielä lajikuvioihin mukaan!