Jälki

Marjokankaalle tein jäljen. Ei tullut kuin metrinen jana, kun sorakuopan ja lumitilanteen takia tuli arviointivirhe. Jäljellä mittaa n. 800 m. Mervi ryökäle jätti taas ensimmäisen kepin (nosti 3/4). Tähän on auttanut se yhden kepin kuuri, mutta jotenkin en nyt vain raaski ruveta sitä prässäämään, olkoon tämä meidän treeni tällaista mielenvirkistystä näin äitiyslomalla. Eniten ehkä vituketuttaa kyllä että Mervi jäljesti tosi tarkasti jäljen päällä koko ajan, on hirmu hyvässä mielentilassa ja keskittyy ja jaksaa tuon pömppönsäkin kanssa, mutta mun päällimmäinen ajatus on vain se jäänyt ykköskeppi (jota Merkka tarkensi, muttei tarpeeksi), mikä jätti sellaisen huonon jälkimaun koko hommasta. Olisi kiva joskus pystyä katsomaan sormien lävitse noita mokia ja nauttia niistä onnistumisista, mutta ei. Täytyisi varmaan konsultoida sitä norjalaista suursnautserisetää, jonka koiraa NOMmeissa jo avajaisparaatissa purtiin jalkaan ja kun setä sitten koiran jalka siteessä tuli jälkimetsältä, sen naama loisti kuin Hangon keksi kun koira oli nostanut yhden (sic) kepin eikä se edes ollut se kutonen joten nollahan se oli. 

Mervi on tänään piereskellyt kuin peräsmies. Olen jo vähän sitä mieltä, että se mitään tiine on, onpahan vain aivan valtavasti ilmaa vattassa...

Kameran kuvat merkkaavat keppejen paikkoja