Emmin jännittävä syntymäpäivä

Emmi "Specki" "Lentävä Lihapulla" täytti eilen 12 vuotta. Synttäripäivä starttasi totuttua aikaisemmin, sillä olin varannut sankarittarelle eläinlääkäriajan. Maanantaina heräsin nimittäin siihen, että Emmi pissasi lattialle. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että nyt se sitten halvaantuu, onhan tätä jo odotettukin. Mutta ihan normaalisti - tai siis emmi-normaalisti toimi takapää. Sitten ajattelin, että ehkä se vain on illalla unohtanut käydä pissalla, sillä kun on joskus tapana jäädä haaveilemaan. Ja sitten rupesin seuraamaan sen juomista. Ja toden totta minusta se joi enemmän kuin aiemmin. Ja jos tuommoinen leikkaamaton vanhempi narttu juo paljon - märkäkohtu. Pari päivää sitten katselin sitä että juoko se paljon vai eikö se juo, onko sillä kuumetta (ei - jopa kaikilla kolmella muulla koiralla joita sitten mittailin verrokkiryhmänä oli korkeampi ruumiinlämpö) onko se nyt vähän nuupahtanut (kai sitä jokainen - varsinkin seniorikoira - nukkuu joskus...?!), ja päätin sitten oman mielenrauhani vuoksi viedä sen lääkäriin. Satsulle sanoin tuossa yhtenä päivänä puhelimessa, että tuon selkävian takia olen aina olettanut, että Emmi jonain päivänä vain halvaantuu tai että se ei pääse enää liikkumaan ja pitää päästää tuskistaan, enkä ole tullut ajatelleeksi, että sehän on oikeasti jo sen ikäinen koira, että sille voi toki tulla jotain ihan muutakin vaivaa. Ja Elinan kanssa pohdittiin että jos ei ole märkäkohtu niin munuaiset, sokeritauti jne...

Noh, lähdettiin sitten aamulla pitkälle lenkille vielä ennen lääkäriaikaa, sillä olin aivan varma, että Emmillä on se märkäkohtu ja se pitää leikata ja sitten ei pitkään aikaan lenkkeiläkään tai sitten se kuolee siihen leikkaukseen eikä lenkkeile enää koskaan. Lääkärissä Emmin mielestä ehdottomasti kamalinta oli, että ultraäänitutkimusta masusta piti ajella vähän karvaa! Emmillähän on hirveä trauma mahapuolen koskemisesta ja se sekoaa aivan täysin kaikesta mikä hurisee ja surisee, ja vielä kun eläinlääkäri vitsaili, että aikoo pikkuhiljaa nitkutella sillä karvanleikkurilla koko koiran kahtia, niin Emmi-raukka oli aivan kauhusta kankea. Mun helpotukseksi mitään märkäkohtuun viittaavaakaan ei löytynyt ja muutenkin kaikki vaikutti olevan ihan ok. Vähän kyllä tunsin itseni luulosairaaksi ja hysteeriseksi, mutta mieluummin noin päin.

Olen nyt seurannut sitä Emmin juomista, eikä se nyt erityisen paljon juo. Ehkä kuitenkin enemmän kuin ennen? Mutta Terttu juo vielä enemmän. Mutta se Tertun juominen on enemmänkin sellaista viihdekäyttöä, joka vain joskus menee vähän överiksi, koska on niin kivaa.

Lääkärikeikan jälkeen vein konkkaronkan vielä umpimetsälenkille, ja Emmi ja Mervi eksyivät. Lähtivät ihan täpöllä väärään suuntaan, kun olettivat tietävänsä minne mennään, ja katosivat kokonaan. Vähän aikaa odottelin niitä palaavaksi, ja Tertulle meinasi tulla hätä käteen "Missä mun äiti on?", kun kuulin, että jompi kumpi ulisi siellä metsässä melko vertahyytävän kuuloisesti (tod. näk. se oli Mervi, joka usein täysiä juostessaan pitää aivan hirveää meteliä) ja olin ihan, että oh f*ck, nyt joku äreä talviuniltaan herätetty karhu syö niitä elävältä. Vislasin pari kertaa ja sieltähän ne sitten synkän kuusikon siimeksestä palasivat molemmat vähän hengästyneenä mutta ihan kunnossa. On siinä mulla hakukoirat kun tuohon ihan tuttuun lenkkimetsään vallan eksyvät.

Kotona Emmi sitten tarjosi Peräkylän perinteen mukaiset jäätelökakut kavereille. Illalla se pääsi vielä tokoilemaan ja kainaloon nukkumaan. Vaiherikas syntymäpäivä. Ei sitä tuossa iässä enempää seikkailua yhdelle päivälle tarvitsekaan ettei mene ihan hulabaloon puolelle.

PS. Tähän blogiin ihmiset eksyvät joskus mitä ihmeellisimmillä hakusanoilla. Viime aikoina on etsitty tietoa mm. seuraavista aiheista: "Auto hajoaa Mikkelissä" (tämä viittaa siihen viime kauden Pieksiksen karsintaan :D) "Hiski on paskiainen" (peräti kuusi kertaa!) "Nakki muuttuu harmaaksi" (Tending-leiri ja se kuuluisa aurinkonakkiresepti) ja "Mervi saa ansionsa mukaan".

Frollarikakku 

Kavereille kans

Loppuun vielä bonuskuva Pentu-Emmistä. Tapasin Emmin ensimmäistä kertaa vasta sen ollessa parivuotias, joten nämä ovat harvinaista herkkua. Ei voi penturaukkaa kovin kauniiksi kutsua... Se on ihan kuin yhteensopimattomista palasista koottu: pienipäinen, hivenen takakorkea ja kengurujalkainen otus. Niin ruma, että jo tavallaa ihan soma <3

Ikää tässä ehkä jotain 12 viikkoa?!