Rakasparas kuusi vuotta!

Koska Mervi Annikki on syntynyt karkauspäivänä, hän juhlii näinä karkauspäivättöminä vuosina sekä 28.2. että 1.3. varmuuden vuoksi. Ja kyllähän niin hienoa koiraystävää kuin Merkka voi juhlia kaksikin päivää <3 

Ulkoreenit - how nice is that

Mietin oikein, että mitä Merkka toivoisi jos saisi itse päättää, niin varmaan vauhdikasta tokotreeniä, metsälenkkiä, herkkuja... Näitä kaikkia Mervi on myös saanut. No toki ihan rehellisesti jos sanotaan niin Mervi olisi myös halunnut päästä paimentamaan, mutta en nyt voinut lampaiksi muuttua. Enkä nyt ehkä aio tästä huonoa omaatuntoa kantaa.

Ollaan tosiaan jo päästy toissapäivänä, eilen ja tänään yläasteen kentälle treenailemaan. Pari vuotta sitten korkattiin ulkotokot siellä vasta vappuna ja nyt jo helmikuussa, wuhuu! Ei kyllä harmita vaikkei sitä lunta olekaan paljoa. On sitä tässä viime vuosina saanut lykkiä hampaat irvessä. Ja puuta heittää pönttöuuniin kaksin käsin. 

Merkki-Merkka

...ja Merkki-Tepa 

Tänään Mervi jumppasi kaukoja oudossa järjestyksessä, maisteli tunnarikapuloita ja teki täsmäiskuja noutokapulalle. Ei ehkä mennyt ihan putkeen mutta ei meillä yleensäkään mene. Terttu teki vähän asennetta seuraamiseen (vähän enemmän intensiteettiä ja vähemmän rillumareitä), opetteli törmäämään eteentulossa (jotta sitten kun Terttu on iso voin opettaa sen olemaan törmäämättä - onx järkee vai ei...?!) ja kokeili Isojen Tyttöjen EVL-ruutua <3 Niin, ja sitä alokasluokan luoksepäästävyyttä tehtiin, ei tuu mittään. Vähän riemastuu kun joku edes vilkaisee päin. Tai peruuttaa istuen minua ympäri tms. Enkä viitsi sitä edes kauheesti treenata. Ajattelin silloin jo Mervin kanssa, että menen itsenäisyyspäivänä sinne pressanlinnan kättelyjonoon ja kaikki juhlavieraat tekee sille sen luoksepäästävyyden ennen kun menevät Tarjan luo pönöttään. Ja siis Merkka treenasi sitä luoksepäästävyyttä silloin ihan kunnolla ja teki sen hyvinkin, kunnes siellä kokeessa riemastui... Vähän sinkosi Nokelaisen Annen naamalle...

Paikkamakuu: Repa ja Tepa

Mervi on kyllä niin ihana <3 Siitä on jotenkin pentujen jälkeen tullut sellainen sohvalla kainalossa viihtyvä. Ennen se ei edes kutsumalla tullut viereen (jos sitä kotona kutsui, se valpastui: "Ai ruokaa? Ai reenaamaan? Ai lenkille? Ai leikkimään? Ai ei vai? No haista akka paska.") Nykyään se tulee päivittäin viereen rapsuteltavaksi ja jopa rentoutuukin siinä! (Tosin Elina tähänkin lakonisesti totesi että se varmaan helpottaa sen jumiselkää, mutta mie nyt haluaisin uskoa että se edes ihan pikkuisen tykkäisi minusta.) Tunnen kyllä itseni hyvin etuoikeutetuksi saadessani omistaa Mervin :) 

Merkan tärkeä tehtävä: kytätä kun kissat leikkii

Mun äitin kaa <3