Myönnän. Minäkin sorrun siihen joskus usein. Hyvin helposti jää ne ainakin omasta mielestä paskojen suoritusten videoinnit sinne kotikoneelle, kun ei itsestään ja koirastaan viitsi julkista pelleä tehdä, mutta jos nyt ottaisi suuren harppauksen mukavuusalueen ulkopuolelle ja julkaisisi tämän Mervin HK1-tottisfilkan.
Tässä näette Mervin, joka tykkää PK-tottiksesta. Se tykkää seuraamisesta, luoksetulosta ja tykkää se vähän jäävistäkin. Se tykkää jopa paikkamakuusta, jossa se kyylää pariaan, jonka suoritus on sen mielestä häntä varten järjestetty teatteriesitys. Erityisen paljon Mervi tykkää noudoista, varsinkin isoilla kapuloilla. Mutta ennen kaikkea Mervi tykkää juosta. Tässä Mervi tulee kentälle, ja ajattelee eteenmenoa. Koko kaavion sen päässä ei liiku mitään muuta kuin eteen-eteen-eteen-eteen. Lisäksi sillä taitaa olla vaikkua korvissa ihan reilusti :-D Mervinohjaajalla on tässä se oma PK-moodinsa, kovat otteet, rento meno. Vaikka Mervi näennäisesti jokusta käskyä tottelee, se on täysin omassa kuplassaan, jonne ei mervinohjaajalla ole mitään asiaa. Se ei koekentällä ole mikään kiva tunne, varsinkin kun ollaan HAKU-kokeessa, jossa tämmöinen pieni keuliminen on vasta pieni alkusoitto G-duurissa ennen The Maasto-osuutta. Tässä Mervi tosin vastoin totuttua on tainnut poistaa pari pinniä henkisestä nutturastaan, koskei ole semmoinen maanisen tahmea tiukkis, vaan selvästi jopa irrottelee ja ilkamoi - mervinohjaajan kustannuksella tietty.
Noin. Jumansviidu mitä tuubaa. Mutta kyllä minä - ikuisena positiivisuuden airuena - siinä jotain hyvääkin näen. Vaikkapa nuo noudot. Muistan kun Mervi oli nuori ja villi ja lennätti kapuloita apinan raivolla niin että tanner pölisi ja opetin sen nostamaan kapulat siististi ja useakin true-hardcore-PK-harrastaja sanoi, että eivät tule tuomarit arvostamaan, ei hyvältä näytä, mutta kyllä ne mulle nyt kelpaa. Tuomareillekin on kelvannut. Kertaakaan en ole kuullut sitä vakiofraasia "...mutta saisi ottaa voimakkaammin" vaikka siitä niin peloteltiin. Ja hei, kaikki te jotka olette sitä mieltä, että palveluskoiraharrastus on niin jäykkäniskaista, totista veivaamista, jossa miehet ja miehennäköiset naiset (lähde: Lemmikkipalstat) pätevät, niin ei kuulkaas pidä paikkansa, MOT, sillä a) hymyilin, kohdassa 1.33; b) Vesse jammailee kivasti tuossa alussa :-D.
Viime viikko se meni taas pitkälti lenkkeillessä. Maantantaina kävin Marjokankaalla juoksemassa ja otin Mairenkin mukaan. Oli tosi liukasta ja siksi jouduin juoksemaan aika hitaasti, joten ajattelin, että se pysyy hyvin kyydissä. Pysyihän se, mutta pahemmin se ei voi jäädä haistelemaan tai poiketa reitiltä, koska sitten se kyllä saattaa jäädä kyydistä. Ei ole varmaan kovin kivaa. Tai en tiedä onko. Tuleeko sille sellainen "ääk, apua ne jättää minut"-tunne vai ei? Kuitenkin päätin nyt ihan oikeesti, että se oli Mairen viimeinen juoksulenkki. Haikeaahan se on, yksi luku elämässä päättyy, mutta samalla sitä kyllä todellakin saapi olla kiitollinen, että melkein 16 vuotta olen saanut nylkätä sen kanssa polkuja, teitä ja puistoja. Ollaan me yhdessä kilometri sun toinenkin paahdettu menemään.
 |
| Päällikkö valvoo lumitöitä |
 |
| Emmi & Sunset Boulevard |
Torstaina hain meille pienen Jaakko Mervinpojan mummulaan ja Tertulle leikkikaveriksi. Käytiin ensin rivakka metsälenkki että olisivatten ehkä vähän rauhallisempia täällä sisätiloissa, mutta paskan marjat ja mansikat, kyllähän niillä virtaa riitti riehumiseen ja mitä väsyneemmiksi kävivät, sen ääliömäisemmäksi meno yltyi. Mutta oli niillä kyllä kivaa. Ja oli mullakin kivaa kun niillä oli kivaa.
 |
| Minnekäs ollaan menossa? |
 |
| Ei me sitä pöytää kaadettu. Se oli PIRKKA. |
 |
| Maire parka se nukkua yrittää |
Lauantaiksi oltiin varattu Mikkelistä meille hallivuoro Elinan ja Satsun kanssa. Kivaa oli treenata tyttöjen kanssa se perinteinen Mervin pentujen kuvio eli kaikki treenaa samat jutut ja samassa järjestyksessä. Terttu parka oli unohtanut yht´äkkiä ihan tyystin miten kaukot suoritetaan, se oli myös niin tyytyväinen omaan seuraamiseensa, että ihan vain pariin otteeseen yritti ryövätä (tai se mitään yrittänyt, ryöväsi) lelun mun taskusta. Ja sitä saako ottaa lelun -juttua se ei sitten millään meinannut tajuta. Mutta kyllä taas olivat Mervin lapset ihania ja taitavia <3
 |
| Söpöläiset <3 Taitavat söpöläiset <3 |
Sunnuntaina treenattiin ilmaisuja. Ajattelin nyt repäistä ja päästää Tepan tekemään sen elämän ekat ilmaisut metsässä, onhan sillä jo "huima" neljän ilmaisutreenin kokemus... Edettiin niin, että maalimiehet Riikka M ja Elina olivat ensin koulun pihalla, mutta etenivät siitä metsään, jossa meni polku mulle keskilinjaksi. Jottei myös muutenkaan ihan liian helpoksi olisi mennyt, sanoin että se nyt osaa mennä itse maahan näytöllä ja jos se ei heti mene, niin antaa sille vähän aikaa että itse hiffaisi sen ja ehkä oppisi nopeammin.
Pihalla olevat ukot menivät tosi hyvin - ihan liukuen meni maahan, hyvä hyvä. Tajusin vain, että vaikka rulla kestää pomminvarmasti sen suussa, niin se lähtee suoraan ampumaan maalimiehelle kun on luovuttanut rullan, joten nyt sitten opetan sille saman tien, että näytölle saa lähteä vasta käskyllä. Jo sieluni silmin näin miten joskus kokeessa yritän jännityksestä tärisevin sormin kiinnittää näyttöliinaa, se ei ihan onnistu, mutta lukon napsahduksen kuullessaan Terttu sinkoaa kuin tykin suusta kohti maalimiestä ja minä jään kuin paska Junttilan tuvan ovensuuhun se liina käsissäni ja totean, että tuolta se tuli ja tuonne se meni.
Metsässä Terttu yllättäen toimi yhtä hienosti kuin kentällä. Ukot tosin olivat maksimissaan 20 m:n syvyydessä ja näkyvillä, että ihan hausta nyt ei voida vielä puhua, mutta silti! Ok, viimeisellä ehti ihan vähän pussata maalimiestä ennen rullan ottoa, mutta hienosti toimi noin muuten. Ja odotti näyttökäskyä kun en päästänytkään heti menemään. Viimeisellä myös itse juoksin perässä lähes koko matkan.
Sitten käytiin vielä lenkillä Elinan kanssa ja siinä se viikko sitten olikin. Tulisi jo kesä nyt hei oikeesti.
 |
| Täällä metristen kinosten alla on meijän jälkimettä muuten! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti