Lappeenrannan jälkikoe

Vihdoin oli jäljestyksen jumala meidänkin puolellamme ja pääsimme ensimmäiseltä varasijalta LPKY:n järjestämään jälkikokeeseen. Enpä ollut aamulla kovin pirteänä kuuden maissa lähdössä, koska näin kummallisia unia koko yön. Esim. sellaista, etten ollutkaan vielä saanut maisterin papereita vaan minulta puuttui kokonaiset viisi opintopistettä ja yksi vaihtoehto niiden saamiseksi oli nollatulos agilitystä omalla koiralla... Matkalla ohittelin mutkaisilla metsäautoteillä niitä kuuluisia thaimaalaismarjastajia, mutta sen verta huteralta heidän kyytinsä näytti, että ajattelin että jos jäljellä aloitellaan niin ehditään pois alta ennen kuin ovat perillä :D

Saatiin arvonnassa vihoviimeinen jälki jossain kunnanrajan tuolla puolen ja ajo-ohjeet miten sinne löydän. Ensi töikseni hätistelin mersupapparaisen pois meidän reviiriltä. Suht nopeasti päästiin sitten hommiin. Huomatakseni, että puolet meidän vermeistä oli jäänyt kotiin. Noh, hätä ei ole tämän näköinen, olihan Mervillä ne vaaleanpunaiset talutusvaljaat ja ooppelista löysin myös sen ei-solmiutuvan ja ei-risukkoihin tarrautuvan tanskalaisen näyttöliinan (joka meni n. 78 kertaa solmuun ja takertui noin 95 risuun). Näillä mentiin. Merkka kaarsi janalla aika voimakkaasti oikealle ja kohta tuomari huusikin "väärä jälki!" Mun oma tuomio olisi ollut saaketin vinoon suoritettu jana, koska sain Mervin kevyellä liinasta nyppäämisellä takaisin ruotuun. Jos hän omasta mielestään olisi ollut jäljellä, ei häntä niin vain olisi takaisin käännetty. Valitsi kuitenkin oikeansuuntaisen jäljen ja melko nopeasti nousikin sitten eka keppi.

Kakkoskepin jälkeen tuli vähän sekoilua, kaksi terävää kulmaa peräkkäin ja liejuisia traktorinuria, Merkka pyöritti minua ihan tosissaan. Sitten kolmoskeppi, minkä jälkeen tultiin melko kostean suon reunaan. Mervi hyvin päättäväisesti suunnisti sinne ja mie perässä, se saamarin liina tarttui johonkin, ja kun nykäisin, putosin polvilleni sinne. Kun pääsin ylös, huomasin, että vettä onkin niin paljon, että Merkka ui (tähän semmoinen silmiäänpyörittelelvä hymiö). Kelasin hänet pois vedestä ja hän etsikin toisen paikan jatkaa jäljestystä. Sekin oli tosin hyvin märkä, sillä upposin sinne persettä myöten ja imeydyin hyvin napakasti kiinni. Mervi parka sai tosissaan tehdä töitä että sai emäntänsä vedettyä suosta. Sen jälkeen risukkoista rinnettä ylös naama ruvella, ajattelin, että ei voi mennä jälki tästä. Mutta Merkkapa nosti kepin. Ja sitten tultiinkin jo autolle, mutta ennen sitä vielä Mervi pätevänä tyttönä nosti se kuminauhoitetun kepin eli saldona 5 keppiä. (Suom. huom., jäljentekijä oli mennyt sen meidän uimapaikan reunaa ja ylittänyt sen kuivasta kohtaa...)

Keppien luovutukseen ooppelilla urku auki (aikaa meni n. 20 min, olin ennen ensimmäistäkään avoimen koiraa paikalla vaikka he lähtivät metsään ensin), samassa paikassa oli esineruutu. Koska Mervi ei myöskään pk-liivejään muistanut ottaa mukaansa, saatiin järjestäjäpuolelta semmoiset lainaksi, tosin ne olivat Merkalle hieman suuret. Mutta nou hätä, kunnon ooppelikuskilla on aina jeesusteipit mukana, ja näin saatiin strömsöläisesti tuunattua Merville oikean kokoiset vermeet.

Ruutu oli suhtiinsa selkeää perusmetsää, esineet hyvin takana-edessä-keskellä, ihan normaalin kokoiset, ei mitään kikkailuja. Tuomarin sanoin Mervin suoritus oli täydellinen, tästä siis 30.

Pienen odottelun jälkeen tottikseen, voittajan koiria oli tässä vaiheessa skabaa mukana kaksi, joten Merkka isommalla numerolla pötköttelemään. Mervi oli jo kentän reunalla ihan hullu. Ei tiennyt hyvää. Ja voi pojat miten voi pieni koira käydä kuumana... Paikallaoloon jäi ihan "juujuu, kyllä mie tässä kiltisti makailen", yllätys olikin suuri kun Merkkaa hakiessani hän seisoi se ilme naamallaan. Se semmoinen vino irvistys, joka ei hyvää tiedä...

Seuraaminen oli muuten ihan napakka, mutta alussa ääntä. Erinomainen.

Liikkeestä istumisessa Mervi syöksähti kuin hauki kaislikosta kohti horisonttia kun suuni avasin, karjasin vain "sit!" ja hän istui... Tuomarin mukaan koiralle sattui väärinkäsitys, jonka se heti korjasi. No niin varmaan joo. Erittäin hyvä.

Liikkeestä maahanmenossa unohdin kävelyn siitä alusta kokonaan... Erittäin hyvä.

Liikkeestä seisominen erinomainen.

Tasamaannoudossa (ilman tukijalkaa!) murisi kapulalle. Erinomainen.

Hyppynoudossa kolautti mennessä, murisi esteelle. Erittäin hyvä.

Estenoudossa murisi. Erinomainen.

Eteenmeno oli jopa valmistelevalta osuudelta ihan kohtalainen. Ei maahan mennessään kääntynyt edes minuun päin, oli vissiin eteenmenopalkat mielessä. Erinomainen.

Paikallamakuu(/-seisominen) hyvä.

Yht. erinomainen 96 pistettä. Mun mielestä aivan liikaa.

Janaltakin saatiin täydet joten arpajaisten saldona M180 T96 yht. 276 p. JK3 1-tulos. Aika hikinen sellainen.

Hyvin järjestetty koe, nyt ei vähään aikaan Lappeenrantaan jäljennösten merkeissä mennä, kun siellä on aina Peuhkuri ylituomarina ja häneltä meillä on jo kaksi ykköstä.