Puoli vuotta pikakelauksella

...Jos yrittäisi vaikka vähän tiivistää mitä me ollaan tehty.

Mervi on tokoillut. Piirinmestaruuksissa käytiin ööö... olikos se nyt syyskuussa? Taisi olla. Vähän oli mammaloman jälkeen liian kivaa, mutta ihan vahvan ykköstuloksen sai ja kaupan päälle piirinmestaruudenkin taas. Pisteitä taisi olla 294? En muista enkä jaksa tarkistaakaan. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui.

Ensi vuonna on taas Elinan koiran vuoro voittaa

Karsintoja ollaan käyty sekä messarissa että Seinäjoella. Messarissa Merkka parka varoi tassujaan kovasti, oli jäisellä hiekalla saanut ne reunoistaan puhki kulumaan ja koska se messarin matto polttaa tassunpohjia, oli koko suorituksen kuin talkkari jäisellä peltikatolla :( (No sainpahan mustaa valkoisella että Merkka on HIDAS :D) Liikevirheitä ei kuitenkaan tehnyt ja melko hikisen ykköstuoksen kanssa kotia kohti lähdettiin sitten vikavaloa vilkuttavan ja nykimällä eteenpäin liikkuvan ooppelin kanssa.

Seinäjoelle lähdettiin ooppelin takapaksi ruutunarulla kiinni sidottuna (kyllä tokoimmeinen keinot keksii!) ja ykköstulos saatiin yllättäen sieltäkin. Paikallamakuussa oli vääntelehtinyt ja kaukoissa ei tehnyt hyvällä tekniikalla, näistä pistevähennyksiä. On raukka varmaan ihan selkä jumissa, ollaan menossa osteopaatille. Harmittaa toki a) ns. "turhat" pistevähennykset ja tietenkin b) se, että Mervillä ei ole ollut hyvä olla. 

Treenattu ollaan pääasiassa yksin, kiva kun lumet tuli niin myöhään, että ehdittiin ulkokentillä riehua. Nyt ollaan käyty pääasiassa KSSK:n kahvihuoneella Elinan kanssa ja pariin otteeseen Korkeavireellä, kerran Varkaudessa Satsun, Reetan ja Minnan kanssa, muutaman kerran Nobody's hallilla Essin, Katan ym. kanssa. Ja käytiinhän me Mikkelissäkin. Ja jossain Porvoossa?!

PK-puolella käytiin se yksi ainoa koe: SM-koe. Ja vuoden ainoa harhajälki sitten siellä... Vähän harmitti, mutta Merkka oli tosi pätevä kyllä muuten :) Tottis 90 ilman eteenmenoa (oli vähän niin kuin valittava joko eteenmeno tai koko muu tottis kun ei oikein ehtinyt laittaa pakettia kasaan), jana ja esineet täydet pisteet, vain ne kaksi hemmetin välikeppiä jäivät. Meidän tottistuomari oli ihan kahteen otteeseen hehkuttanut Facebookissa Merkkaa ja linkkaillut sen kuvia sinne. Olin ehkä vähän otettu. Viikonloppu oli kyllä kiva ja sukulaiset (tällä kertaa Merkan) ja kaverit pärjäsivät hyvin.

Tottispariksi sattui vallan rotutoveri

Kas näin se Merkkari loikkaa :)

Ehkä PK-urani tyylikkäin heitto - tukijalalla totta kai
Oli varmaan millistä kiinni etten ollut turvallani:)

Merkan ei niin tyylikäs hyppytekniikka...

...ja vähän tyylikkäämpi seuraamisasento

Pieni koira - iso kapula <3

Joukkue-SM: L-sisarukset Hiski&Mervi; O-sisarukset Fani&Kaiku

Ehdittiin treenata PK-juttuja - tai siis maastojuttuja - tosi paljon. Vietettiin Elinan kanssa tovi sun toinenkin Lapinkulmalla ja Marjokankaalla kaatosateessa treenaten esineet, haut, jäljet, tarkkuudet... Ja hakua sitten vielä erikseen ihan porukalla. Mervin treeni rupesi näyttämään tosi hyvältä - ennen täydellistä mahalaskua taas, joten ei uutta tältä rintamalta.

Paimentaakin ehdittiin ihan reippaasti.

Leireilemään ehdittiin vielä T-leirin jälkeen kahdesti: Valmennusrenkaan leirillä sekä T-porukan maastoleirillä Jämijärvellä.

Renkaan leirillä joku tokoilee arvovaltaisen raadin edessä:
Mervi, Tuuri ja Nina

Terttu Marjatta Mervintyttö on tehnyt kaikkea pientä puuhastelua äitinsä jalanjäljissä, samat on suunnitelmat harrastusrintamalla senkin suhteen. Täytyypä - nyt kun tästä blogista taas innostuin - joku päivä kirjoitella vähän enemmän tuon pikkumimmin luonteesta.

Tokoa ollaan touhuttu nyt varsinkin talven aikana pääasiassa. Pääpaino on ollut asenteessa ja perusteissa.

Jake, Terttu ja Titti <3 

Kuvan otti Reetta pari viikkoa sitten Varkaudessa

PK-puolella Terttu on harrastanut hakua sekä jälkeä. Haussa ollaan tehty pääasiassa hajunhakua, Tepa leikkii mielellään maalimiesten kanssa ja syökin hyvällä ruokahalulla, eikä vielä ole toistaiseksi ilmentänyt mitään merkkamaisuuksia. Hakua ehdittiin treenaamaan 66 kertaa ennen lumen tuloa. Jälkiä ollaan tehty 53 kappaletta, tällä hetkellä Tepan osaamistaso on pienenpieni jana, maksimissaan 300-metriset jäljet ja kepitkin jo ilmaistaan. Otin kepit mukaan ajoissa ettei ns. villakoiran ydin unohtuisi. Terttu jäljestelee ihan kivasti ja sen kanssa on mukava treenailla. Esineruutuja tehtiin 14; joko yksin hajunhakuina tai Elinan kanssa näytettynä. Olen ottanut sille jo erilaisia materiaaleja ja muotoja. Tästä on hyvä jatkaa keväällä.

Pikku Tepa jäljestää

Tertusta tulee rullakoira, rulla vain tod. näk. vaihtuu ruotsalaiseen

Paimentamaankin Terttu on päässyt. Pikkupentuajan se vietti lähinnä pyöröhäkissä äitikoiran paimennuksia seuraillen, mutta parin kakkan-/ruohonsyöntirundin jälkeen ehti syttyä tosi hienosti! Myös velipoika Jake syttyi - vieläkin aikaisemmin - upeasti! Tämä saakoon nyt hautua pikkuisen päässä talven yli ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan... 

Nää on näitä ihan ekoja kertoja

Korvatkin vielä ihan hassusti

Ja nää on Talasmäen Annen lampailla

silloin viimeinen kerta ennen talvea

Muoriso-osasto käy ja kukkuu :) Maukka täytti lokakuussa jo 14 vuotta! Onhan se semmoinen kuivankälpeä, lähes kuuro ja vähän pihalla ehkä, mutta tekee vielä reippaasti samat lenkit kuin muutkin - eikä todellakaan raahusta mun perässä, vaan menee reippaasti muiden mukana. Tervekin se on ollut. Toisinaan on sellaista takajalkojen heikkoutta ollut huomattavissa, esimerkiksi täydestä vauhdista kurvatessaan saattaa lentää kyljelleen. Jos joku sille voisi kertoa, ettei kannata tuossa iässä lautalattioilla vetää miljoonaa...

Emmikin voi hyvin. Lenkeillä vetää aina sen parisataa metriä muiden edellä. Selästään mun mielestä paremmassa kunnossa kuin esim. vuosi - puolitoista sitten (ja varmaan nyt kun julkisesti tämän kirjoitan se halvaantuu tms.). Parin viikon kuluttua vietetään Emmin 12-vuotispäiviä. Ihme kyllä, vanha hapannaama on nyt vanhemmiten pehmennyt päästään sen verran, että se on Terttua kohtaan hyvin suopea. Jos Mervi olisi pentuna mennyt Emmiä tuolla tavalla härkkimään ja mielistelemään kuin Terttu, se olisi saanut selkäänsä Emmiltä, mutta Tertulle se vain toisinaan vähän puolihuolimattomasti näyttää hampaita. 

Muuten tänne Peräkylän perukoille ei sen ihmeempää kuulu.

Välillä tömähtää ooppeli torpanseinään...

Välillä on kylmä sisällä...

...ja sitten laitetaan puuta uuniin niin maan perusteellisesti

...että kissatkin makaa ihan laamannin lehmänä

Ehkä mie ulkoistankin tämän bloginpitämisen henk. koht. sihteerilleni? :D