Viime viikon sompailut

Viikko alkoi mukavasti, kun postilaatikkoon kolahti tämmöinen: 

Kas kun ei sentään edustus joukkue sopimus

Maanantaina käytiin Kotkassa hakemassa purtavaa koirille - ja vähän kissoillekin ja samalla moikkaamassa porukoita. Lisäksi lenkkeiltiin Maaritin, Veeran ja Ronjan kanssa. Viime kerrasta on sen verran aikaa, että Terttu oli vielä melko pieni ja sen mielestä kultsut olivat tosi epäilyttäviä. Se oli ihan, että apuvaa, mitä nuo isotvaaleet oikein on, en mie ainakaan niiden kaa leiki. Nyt sillä on jo niin paljon kokemusta erilaisista koirista, ettei kaksi noutajaa paljon enää hetkauttanut. 

Keskiviikkona hakuiltiin Haramaantiellä. Saas nähdä kuinka kauan siellä vielä saadaan treenata, ovatten nimittäin aika hurjasti kaataneet metsää sieltä hoodeilta joten lienee vain ajan kysymys, koska mäntyä lakoaa sielläkin :( Mervi teki n. 100 m:n radan, jonka alku meni ihan hyvin, siis kaksi ekaa maalimiestä nousi mainiosti, sitten se taas unohti ne hidasteet nimeltä ukot ja lähti suorittamaan rataa... Ja se viimeinen, suorapalkka, sen se ilmaisi sitten kuitenkin, koska rullan nappaamiseen lennosta nyt menee vain niin paljon vähemmän aikaa ja juoksu voi jatkua... Voi elämä. Ja yllättäen pikku Tepa-tepastelijakin oli vauhti päällä. Se kyllä etsii ja haluaa löytää, mutta juoksi varmaan 50 metriä yli sivurajasta ennen kuin alkoi vähänkään miettiä niitä ukkoja... 

Otettiin vielä esineitä: Mervillä oli urku auki vielä täälläkin... Pari sellaista woaaaaa-pistoa katsoin, sitten otin sen sivulle, leuan alta kiinni ja sanoin "nyt ihan oikeesti" ja sitten se kävi hakemassa ne esineet. Harmi ettei kokeissa voi tehdä niin. Menisi nyt taas ohi tuo juoksenteluvaihe, se niin stressaa... Terttu oli vähän - tai paljonkin - parempi, tosin sekin kaahasi ensin etuesineestä ohi...

Torstaina treffattiin muovikeppimetsässä (niin, koko metsä on tyrkitty täyteen sellaisia aurauskepin tyylisiä mutta lyhyempiä muovitikkuja ihme muodostelmissa... Yhtä hämärää kuin jugurttipurkkimetsä, jossa siis nimensä mukaisesti roikkuu langoista ripustettuina jugupurkkeja puiden oksilla.) Elinan kanssa jäljestyksen merkeissä. Olin itse tallonut Merkalle melko lyhyen, mutta sitäkin killerimmän jäljen. Kolme keppiä, joista ensimmäinen noin puolikkaan pikkurillin kokoinen tikku n. 10 m janalta, näistähän se paahtaa yleensä ohi. Sitten tuli sadan metrin suora, jonka jälkeen terävä kulma ja keppi, ja koska sadan metrin luukutus tarkoittaa sitä, että Mervi kaahaa kulmasta yli, joutuu etsimään jäljen uudelleen ja sen löytäessään lähtee ryntäämään, keppikin yleensä jää... Sitten pitkä väli, kulma ja heti kulman jälkeen kiven päällä viimeinen keppi. Mervi oli ihan super (taikka otti se takajäljen), kaikki kepit nousi :)

Tepalle Elina oli tehnyt noin 450-metrisen kolmen kepin jäljen. Hienosti jäljesti Terttu ja loppukepin vielä suopursujen seasta nosti.

Ehdittiin ottaa vielä esineet. Merville otin kolmen enkelin esineruudun, siellä oli kaksi virkattua pitsienkeliä ja yksi huovutettu villaenkeli. No eipä ollut Merkka mikään esineruutuenkeli, vaan juoksenteli taas alun ihan huolella. Tepa oli ihan pätevä, tosin sitä vielä vähän välillä autetaankin esineitä näyttämällä jos ovat ihan syvällä.

Jälkimetsästä ajeltiin vielä pikaisiin hakutreeneihin. Tepa oli kyllä hieno, otti kolme valmista ukkoa suoraan edessä. Mervi otti kaksi maalimiestä: eka oli ihan hyvä, sen jälkeen se teki omasta mielestään sikahienon piston, mun mielestä siinä oli sellainen pieni kosmeettinen virhe, että keskelle sitä sikahienoa pistoa jäi ukko... No mitä pienistä, semmoista nyt sattuu. Voi sattua kenelle tahansta.

Perjantaina kävin tokoilemassa voimalaitoksen nurmikolla. Terttu teki vähän palkattomuutta (mihin nähden palkkasin sitä melko paljon, hups...) ja Mervi päätti hakea ohjatussa oikean kapulan ihan nätisti ja pääsi siis treenaamaan muitakin juttuja. Nyt keskusteltiin seuraamisen tiiviydestä (joko osun jalkaan tai sitten en, mutta ääntelen) ja kaukojen seiso-maahan-vaihdosta. Ensimmäiset viisi vuotta neuvoteltiin siitä seiso-istu-tekniikasta, nyt sitten seiso-maahan-tekniikasta. Onneksi Mervi tässä antaa aika nopeasti periksi ja säännöllisellä neuvottelulla se aina vähän aikaa pysyy hyvänäkin. Mun neuvotteluvaltti tällä kertaa oli joustonarullinen rapinapallo.

Sosiaalisessa mediassa tämä kuva aiheutti kiivasta keskustelua pessimis-
tin mahdollisesta takinkäännöstä

Sunnuntaina käytiin ottamassa pienet tokot yläasteella. Terttu treenasi jääviä, seuraamista ja ruutua ja oli oikein yritteliäs ja kivan oloinen. Mervi teki idaria (asennot ok, mutta se kaikki muu sitten ei), luoksetuloa (superstopit!) ja ruutua (tämä myös erittäin bueno).

Tokokentältä jatkoimme muovikeppimetsään, jonne tein ensin Merkalle jäljen. Sitten kahden esineen kaistale Merkalle ja Tepalle (Mervikin juoksenteli melko päämäärähakuisesti ja Terttu se vasta pätevä olikin) ja sitten tallasin Tertullekin vielä jäljen. Innostuttiin sitten lenkkeilemään uusilla poluilla vähän pitemmän kaavan kautta, ja niinpä tyttöjen jäljet ehtivät vanheta vähän liikaa. 

Terttu suoriutui omasta puolen kilometrin rykäisystään erinomaisesti, Mervi taasen ryntäili janalla sinne tänne (kun tein jäljen siinä oli marjastajan auto ja kun tultiin lenkiltä auto oli pois, joten ehkä siellä oli tallaillut joku - tai sitten Merkka sekoili muuten vain. Sitäkin se harrastaa nimittäin...) ja vihdoin päästessään jäljelle meni kyllä niin sammal pöllyten että se ensimmäinen keppi jäi. Lopun meni kyllä Merviksi melko tarkasti ja selvitti hyvin kaikki ihmeelliset kulmat ja tienylitykset yms.

Mervi ei ollut kauhean innostunut tyynyn roolistaan

Mustavalkoiset luikerot <3