"You tried your best and failed so miserably. The lesson is: Never try." - Homer J. Simpson

perjantai 19. joulukuuta 2014

19. luukku: "Liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa"

Maire oli ihan huippu vetokoira, se niin rakasti juosta canicrossia. Emmi ei syttynyt hommaan, veti kun kovasti kannustin, mutta ei se tykännyt. Eikä Mervikään. Jäin sitten ilman vetokoiraa kun Maukka jäi eläkkeelle. Tepan kanssa en edes kokeillut, kun ajattelin että se nyt ei ainakaan. Mutta sitten kokeilin kuitenkin, ja kyllähän se! Maukka painoi parhaassa lihaskunnossa 18 kg ja Terttu vain 11 ja risat eikä se (onneksi!!!) ole ihan yhtä maaninen kuin Maire, että onhan siinä vissi ero, mutta kyllä Tepankin kanssa saa ihan hyvän tuntuman juosta <3 Kokeiltiin ensin lauantaina sellainen 13 km ja eilen 7 km ja hyvin jaksoi pikkulikka.

Normaalisti juoksen metsässä koirat irti, mutta näin talven tullen kun ei tuo umpihankijuoksu oikein innosta, on pakko siirtyä kävelyteille, niin onhan se kiva että on edes jotain hauskaa pitkäveteisiä teitä nylkätessä.


2 kommenttia:

  1. Oi kun saisi ittensäkin motivoitua juoksemaan taas piiiitkän tauon jäljiltä...
    Toi vetäminen on hauska juttu, kun jollekin se vaan on luontaista. Meilläkin Figo on aina tykännyt siitä, kun taas Skippyä ei saanut kunnolla vetämään edes niin, että toinen hiihti Figon kanssa edellä ja koitti kovasti hoputtaa sitä... Juostessa on kyllä ihan kivakin, ettei ole niin maaninen vetäjä. Figonkin mielestä hölkkälenkit on pidemmänpäälle vähän turhia&tylsiä, kun ei pääse kunnolla hommiin (toisin kuin esim. hiihtäessä)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmi oli just sellainen kannustettava tapaus, mutta ite jotenkin enemmän tykkään vähän hillitä kuin tsempata (pätee myös muihin treeneihin) ja Mervi ihan vittuillakseenkin lönköttelee naru löysällä ja yhtäkkiä hyppää jonnekin sivuun tai lyö liinat kiinni poikittain mun eteen.

      Poista