Tämä on meidän joka-aamuinen lenkkimetsä. Siellä kasvoi ihania, tiheitä kuusia, joiden oksat lähes notkuivat naavasta. Sitten tuli kaivinkone, jonka piti kaataa muutama puu, jotteivät kaatua junaradan päälle. Noh, kaivinkoneukkeli ehkä vähän innostui ja tuloksena tämmöinen tabula rasa. Pimeällä haastava, kun ei ole enää (/vielä) kunnon polkua mistä kulkea, mutta onneksi mulla on Emmi. Emmi lenkkeilee siinä, missä se polku aina ennen meni, ja otsalampun valokeilassa kun seuraan sen valkoista hännänpäätä, niin pysyn siinä used-to-be-polulla ja näin olen sitten tulevaisuudessa tallonut itselleni uuden polun.
Se kaivinkoneukkeli palasi rikospaikalle parin viikon päästä ja kauhoi maanpinnan täyteen pieniä kuoppia noin metrin välein. Kai niilläkin on tarkoituksensa, mutta en kyllä ihan ymmärrä mikä.
 |
| Teki mieli vallan Koijärvi-tyyliin laittaa itsensä kettingillä kiinni puuhun |
Meijän isiltä kyselin tota hakkuualueelle kaivettujen "kuoppien" merkitystä, niin kuulema rikkovat maanpintaa jotenkin uutta kasvamista varten tms. (tästä on jo muutama viikko niin en enää ihan muista, mutta jotenkin se kasvun edistämiseen liittyi)...
VastaaPoistaps. kiva että blogi on taas back to business ;)
Jee, Riikka selvitti kuoppien arvoituksen :D Nyt vain odotellaan enää vastausta jugupurkkejen salaisuuteen :)
PoistaOlisivatko istutuskuoppia? Mutta tää on niin tätä. Meiltäkin kaatuu treenimetsiä sitä vauhtia, että hirvittää.
VastaaPoistaMelkein kyllä lukitsisin tuon Riikan isin vastauksen. Ovat sellaisia matalia raapaisuja, itse olen ainakin kuvitellut, että istutuskuopat ovat vähän syvempiä eivätkä noin laakeita. Mutta olisi kyllä kiva jos olisivat istutuskuoppia.
Poista