Mulla oli tentti Mikkelissä pari viikkoa sitten. Päätin yhdistää huvin ja hyödyn (tässä tapauksessa tosin taisi se tentti olla se hupiosuus) ja ottaa Tepan ja Merkan mukaan käydäkseni niiden kanssa juoksemassa jossain siellä Mikkelissä, ettei tarvitse aina näitä samoja polkuja nylkätä. Katsoin sitten mainiosta latukartta-palvelusta jonkun matkan varrelle sattuvan juoksureitin ja päädyin Urpolaan, koska paikka on Merkkari-treeneistä ennestään tuttu. Tuumasta toimeen. Ihan ekana Mervi juoksi järven jäälle ja upposi sinne. Luulin tietenkin, että se urpona luuli, että kyseessä on iso aukea tms., mutta lenkin jälkeen se pulahti sinne jäiden sekaan uudestaan, otti vielä tyttärensäkin mukaan. Urvot!
Niin, ja se lenkki itsessään... Katsoin karttapalvelusta, että valaistu on, selkeäkin (Kausalan kuntopoluilla eksyn joka kerta vieläkin jollen porhalla sen ulkoreunoja pitkin), ja helppo löytää. Ajattelin, että käyn ihan nopsasti vain vetäisemässä siellä semmoisen reippaan 10 km. Mutta voi hyvän tähden se oli rankka. Ihan sairaita, jyrkkiä mäkiä yksi toisensa jälkeen, jalat huusivat (ensimmäiseen adventtiin sopivasti) hoosiannaa ja maitohapot jylläsivät. Nyt ehkä vähän aavisstan, mitä se punainen väri latukartan värikoodeissa tarkoittaa... Ei ainakaan mitään rentoa menoa...
 |
| Kuvan jäällä ei ole osuutta tapahtumiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti