Se oli ihan tavallinen jälkitreenipäivä Lapinkulmalla. Ensin tallottiin parit jäljet vanhenemaan ja jo silloin todettiin, että tuoretta karhun sitä ihtiään oli sekä REMin että Merkan jäljillä. No, sitten tallottiin esineruutu, ja virallinen esineruuduntallojakoira Emmi ei halunnut talloa toista puolta ollenkaan, vaan teki aina stopin ja veti hännän koipien väliin (Mairea ei haitannut, sen elämän ainoa kerta kun se on lähtenyt riistan jäljille oli mesikämmen...). Siinä sitten ajeltiin jälkiä ja haetutettiin esineitä ja sitten kun jäljellä oli enää Mervin ja Tuplan jäljet, niin kuultiin kun se otso siellä jossain jälkien suunnassa mölisi. Kuulosti vähän kuin värinähälytyksellä oleva puhelin, vähän kovemmalta vain. Noh, koska ollaan rohkeita ja oltiin nähty vaivaa niiden jälkien tekemisessä ja odotettu niiden vanhenemista, päätettiin, että what the heck, myöhän ajetaan ne jäljet. Tuplan jäljellä sen karhun pystyi jopa haistamaan. (Radio Suomen Luonto-Suomessa oli vähän aikaa sitten karhuilta, jossa joku karhututkija sanoi, että karhuilla on melko huono hajuaisti. Itse kyllä luulen, että se johtuu siitä, että ne ei haista mitään muuta kuin itsensä, koska dunkkaavat niin hirveän pahalta.) Vähän siinä yhdessä vaiheessa rupesi jännittämään (Elina oli ohjeistanut, että tokavika keppi on siinä paskakasan kohdalla...), joten päätin laulaa rumalla äänelläni koko ajan ettei vahingossa satuta nokikkain, karhu ja minä. Lauloin Heintjen klassikkobiisiä Mama . Toinen vaihtoehto olisi ollut mun ehdoton bravuuri Aikuinen nainen, mutta tarkoitus oli vain karkoittaa karhu, ei aiheuttaa sille kuulovammaa tai psykoosia. Hengissä selvittiin, mutta siitä päivästä lähtien Mervin ja Tertun jälkivaljaissa on kilissyt kulkunen. Sen pituinen se :)
Kulkunen (tai itse asiassa kokonainen kulkuskimppu) oli aikoinaan jo Mairen peko-valjaissa. Se kun tuppasi vähän irtoamaan, niin oli kiva edes pikkuisen pysyä kartalla siitä, että missä se meneepi. Kerran se ilmaisi voittajaluokan hakukokeen kokoiselta alueelta takakulman äijän ennen kun olin ehtinyt edes laittaa hihnan pois käsistä.
 |
| Helkkyen, välkkyen |
Mun mielestä mahdutaan kaikki hyvin samoihin metsiin vemmeltämään, ihmiset ja koirat ja karhut jne. Yksi ukkeli, en muista mitä työkseen teki, mutta lenteli helikopterilla näillä huudeilla kuitenkin, niin hän kerran sanoi, että jos ihmiset tietäisivät, kuinka paljon hänkin sieltä kopterin kyydistä niitä karhuja näkee, niin ei kovin moni mummo uskaltaisi mustikkaan (mikä näin jälkiharrastajana kuulostaisi toki kivalta :)). En kyllä silti haluaisi vahingossa pelmahtaa äitikarhun ja lapsikarhun väliin.
Että semmonen vähän rankempi jälki...Varmaan tuolla korpien kätköissä on ties mitä elukkaa, parempi kun ei tiedä. Eiköhän noi väistä, ainakin tämmöstä pahaäänisempää akkaa. Laulaminen viimeistään tiputtaa linnutkin puista... Mukavata joulunalusta laumalle, oikein kiva joulukalenteri sulla!
VastaaPoista