Eilen oltiin Bagdadissä, huomenna en muista missä

Suonette anteeksi otsikon postposition vokaalisointurikoksen, loppusointujen harmonia ennen kaikkea nääs! Kaikki alkoi siitä, kun mun uudenkarhea, aggressiivisenpunainen läppäri ei suostunut tajuamaan missä aikavyöhykkeellä se on, vaan sitä piti huijata vähän että sain kellon oikeaan aikaan. Nooh, koskapa mulla on sekä Windows-puhelin että -tietsikka, niin johan ne jossain vaiheessa keksivät puhuvansa samaa kieltä tai pikemminkin ymmärtävänsä toisiaan sanattomasti, joten alkoivat sitten kommunikoida keskenään. Yhtenä kauniina päivänä huomasin, että kone oli nyt sitten tunnin edellä, mistä päättelin, että nyt se on joko siirtynyt kesäaikaan tai sitten tajunnut, että ollaan Suomessa, joten siirsin sen aikavyöhykkeelle UTC+2 ja kaikki oli fine. Paitsi seuraavana aamuna, kun puhelin herätti minut tunnin liian myöhään ja sekoitti kaikki kalenterin aikamerkinnät sen mukaan oliko ne tallennettu puhelimeen vai koneelle alunperin. Ja että mun sijaintipaikka olisi Bagdad. Vähän tuli kiire kurkkaamaan ikkunasta että näkyykö minareetteja, kameleita ja burkhia, mutta huhhuh, onneksi näkymä oli sama vanha metsää ja Valtion Rautatie. Never trust Bill Gates.

Sä ihme suuri olet öisen taivahan

Viime perjantaina oltiin taas Korkeavireellä tokoilemassa osan meidän hakuporukan kanssa. Terttu teki ensin Riikan liikkuroimana AVO-luokan tsekkauksen ja oli melko villi ja vähän epätarkka seuraamisessa ja loppuasennoissa, mutta teki kaiken oikeastaan ihan kivasti <3 Sitten oli Mervi Annikin vuoro ja Mervi Annikkihan sitten harrasti toko koko rahalla... Teki ihan kivasti idarin istumisen (aihe, josta ollaan kuukausia neuvoteltu...), ruudut, kaikki ihan mallikkaasti, mutta toi sitten tunnarissa väärän ainakin 6 kertaa. Ja aina sen saman väärän, ja aina yhtä reippaasti ja nopeasti kapulat tarkasti haisteltuaan. Lopulta jo suutuin, että nyt rupeet ääliö tekeen hommia tai reeni loppuu justiinsa, ja sitten se hyvin nuopeasti ja kapulaa kulmahampaiden välissä roikottaen kävi hakemassa sen oman (juurikaan haistelematta kun tiesi kyllä missä se oma on...) Tein vielä uusinnan niin, että kiihdytin Merkkaa ensin lelulla ja sitten agilityputken kautta kapuloille ja nyt se teki hienon tunnarin. Aina sen pitää jotain jekkua keksiä. Aina sen kanssa saa kärsiä ja hävetä. Voi Mervi, Mervi, Mervi.

Pakkasen kiristyessä itämainen kissa menee kiepille

Sunnuntaina harrastettiin hakua. Tepatsu teki ihan perustreeniä ollen hyvin taitava. Mervin kanssa otin kolmen maalimiehen treenin niin, että juoksin näytölle pettävää hankikantoa pitkin ja olin hyvin tyytyväinen itseeni etten kaatunut kertaakaan.

Lumitilanne suosii hakuharrastajaa

Eilen loppiaisena käytiin taas treenaamassa Korkeavireellä. Treenasin Elinan tyttären Hennan kanssa, josta on tullut tosi taitava treenaaja ja koiranohjaaja - ja treenikaveri! Terttu Marjatta teki vähän häiriöseuraamista, kadotti noutokapulan, odotti hypyn jälkeen taivaasta putoavia palloja, Teki myös hienot, oikeat ohjatut ja ruudut. Teki myös hienoja luoksetulon stoppeja. Teki niin dynaamisen maahanmenon, että liukui vattallaan lähes 10 metriä. Juostaan täysiä, stopataan täysiä, näin sen mun mielestä pitää mennäkin. Varsinkin kun alkuun näytti siltä, että Tepan alaa on enemmänkin kaikennäköinen tepsuttelu ja köpsyttely. Ja juu, tiedän kyllä, että tietyt tokotuomarit itkevät verta tuon nähdessään. No can do. Deal with it. (And I deal with the points vaimitensenytmeni...)

Peräkylän turistit ry Kotkassa

Ja Mervi. Suunnittelin sille pikku killeritreenin että saisin sen kupin menemään nurin eli alkuun Mervin lempivauhtiliikkeitä palkatta putkeen: ruutu, ohjattu, hyppynouto. Ja siihen se tunnari päälle taas agiputken kautta hetsattuna. Noh, koska tästä nyt jo neuvoteltiin ja koska silloin kun Merkka joutuu skarppaamaan, se tekee hyvin, joten tunnari onnistui mainiosti. Se on kyllä tosi jännä koira, vaatii niin kauheasti ohjaajaltaan, mutta antaakin sitten kaikkensa. Mutta on se rankkaakin välillä. Onneksi sen vaava nyt ainakin toistaiseksi on tuollainen hupakko vielä. Monesti ajattelenkin treenatessani, että ensin työ (Mervi) ja sitten huvi (Terttu). Sitten tehtiinkin idari, ja niinhän se Mervi päätti, että koska vaikea treeni meni noin hyvin ja mamma oli noin tyytyväinen, niin idarissa voikin sitten jo vähän löysätä nutturaa ja räiskiä niitä asentoja ihan miten sattuu. Noh, minäpä päätin, että myöhän ei nyt ruveta vääntämään, koska siitä nauttii vain toinen meistä ja vein Mervin jäähylle ja Tepa sai hubailla sen loppuajan. Voi mikä tyrmistys. Draama. Katastrooffi! Sitten kun tuli Mervin toinen vuoro, se teki niin kiltisti ja kuuliaisesti kaikki asennot, semmoiset istu-maahan-istu-järjestykset ja muut kosahdutusyritykset. 

PS. Yhden uudenvuodenlupauksen voisin ehkä tehdä. En treenaa ääliöiden kanssa. (Mervin kohdalla voin tehdä poikkeuksen, ajatelin ennemmin näitä kaksijalkaisia ääliöitä...)