Se on joulut ja uuetvuoet ja loppiaiset ja kaikki nyt taaksejäänyttä elämätä, haikeena pakkasin joulukoristeet vintille ja heivasin kuusen mäkeen. Mervikin voi huokaista helpotuksesta. Sillähän on noita arjen pikku askareita, joita se haalii itselleen ja yksi niistä on vahtia, etteivät kissat pudota kuusenpalloja. Merkka kun näkee, että kiellän kissoja just nyt vaikka niitä kuusenpalloja tiputtelemasta tai huonekaluja raapimasta tai Mairea sohvaa nuolemasta, niin se on tikkana paikalla komentamassa, mun korvaamaton pikku pirttihirmu. Hyvin huomasi, että jos vaikka lenkiltä tultiin ja kissat olivat käyttäneet tilannetta hyväkseen ja kuusenpalloja lojui lattialla, niin Merkka meni vähän ahdistuneen oloiseksi. Härkäviikot siis alkoivat, mutta mukavasti ollaan nyt saatu parit kivat hallitokoilut tähän arkea piristämään ja lumitilanne on toistaiseksi sallinut vielä hakuilutkin.
 |
| Pakkasen kiristyessä... |
 |
| kerä on suosituin nukkuma-asento |
 |
| ...ja emäntä haaveilee talviasuttavasta torpasta |
Perjantaina käytiin Elinan kanssa Homeetalla tokoa vääntämässä jossain vähän oudommassa porukassa. Vaikka nyt on vasta sunnuntai, en kyllä hirveesti edes muista mitä treenattiin. Tertun kanssa uskalsin ottaa tunnarin ihan liikkuroituna (noh, eihän se ihan silleen mennyt kuten elokuvissa, mutta meni kuitenkin :-D), varmasti tehtiin kyllä muutakin. Mervin seuraaminen on vähän päässyt levähtämään, se on "vähän" kiepeillä, ja vaikka se pientä hetkellistä edistämistä lukuunottamatta pitää paikkansa, ei paina, askeltaa tasaisesti, pää on stabiili jne, se vain tuntuu aivan kamalta, koska se ei vain ole rento. Niinpä nyt sitten olen vain veivannut pitkäkestoista tylsää samaa rataa kentän päästä päähän ja jutellut sille että voi kun me ollaan rentoja jaadijaadijaa (sain kerran vinkin että mun pitää laulaa Jukka Pojan "Silkkii"-biisiä, mutta siitä Mervillä hampaat alkoivat kalisemaan...?!!). Rentoa siitä ei koskaan kyllä saa, mutta jos vaikka jotenkin edes vähän harmoonisemman... Ihan vain sen vuoksi, että Merkalla olisi helpompaa.
Eilen treenattiin hakua Lahden päässä. Koska oltiin tosi tehokkaita, ehdittiin ottamaan vielä ilmaisukierros halukkaille. Terttu pääsi virallisessa treenissä tekemään ihan perushommia ja sitten vielä irtorullilla ilmaisua ja kivasti puksutti pikkulikka kyllä siihen nähden miten vähän (3 kertaa) se on ilmaisuja tehnyt. Napakasti malttaa pitää rullaa suussaan siihen asti että saa sen irrottaa, vaikka hyvin huomaa, että mieli tekisi hössöttää. Mervillä meinasi vähän taas hirttää kaasu kiinni ja käytöstavat (ja yksi maalimies) unohtua, mutta sellaista sattuu. Voi sattua ihan kenelle tahansa.
Hakumettältä kurvattiin sitten Korkeavireelle vielä tokoilemaan. Koska meitä oli erinäisten peruutusten jälkeen vain kolme ja aikaa kaksi tuntia, niin kerrankin sai tokoilla sydämensä kyllyydestä ja vähän ylikin. Terttu kokeili taas tunnaria liikkeenä ja olikin yön aikana maagisesti oppinut sen, sitten hiulattiin hyppyä, Tepa nimittäin ei osaa yhtään arvioida mistä sen pitäisi ponnistaa. Tehtiin sikana toistoja namikupille eri etäisyyksiltä, hurjalta näyttää ja vähän se metrinen PK-este kyllä pelottaa tuon kanssa. Sitten mentiin vähän lisää mukavuusalueen ulkopuolelle ruudun tarkkuustreenissä ja kaukoissa kun eivät millään meinanneet onnistua. Parhaansa Tepa kyllä yritti, mutta sen paras on joskus vielä aika vähän. Propsit Tertulle kyllä yritteliäisyydestä, vaikka aina ei ihan mennytkään putkeen.
Mervi teki alkuun aika kinkkisen kuuntelutreenin, sitten idaria (enkä saanut sitä tekemään väärää asentoa, en vaikka veivasin sitä eestaas varmaan 7 kierrosta :-D) ja koska Merkka oli kuuliainen ja taitava, päätin vähän haastaa sitä levittelemällä sen kaikki lempilelut matkalle ruutuun. Ihan sikavaikee oli Merkan mielestä se, että sekä ruudun edessä että sen takana oli pallo. Miten sitä voi muka mennä sinne ruutuun kun pitää väistää molempia palloja? Sen fokus ei millään meinannut irrota pallo-pallo-pallo-ajatuksesta vaikka välillä turvauduin jopa Wanhaan Kunnon raahausmetodiin (toisella ihan silmät loistivat kun treenissä oli vähän haastetta ja vastustusta). Sinne se sitten kuitenkin lopulta meni hienosti ja oli hyvin tyytyväinen itseensä. Ja kun nyt kerran haastetta peliin laitettiin, niin levittelin vielä lelut siihen Merkan eteen ja piti vielä kaukojakin tehdä. Alkuvaihdot olivat vähän tahmeat, mutta kyllä se siitä treenin edetessä notkistui ja hauska oli Mervistäkin sitten valkata leluvalikoimasta itselleen palkkalelu.
 |
| Do dii! Alkaa käskyttää vain! |
 |
| Siis sanoko se akka nyt istu vai maahan... Mun jalka ei hei tottele!!! |
Tänään sunnuntaina päästiinkin het alkuunsa lumitöihin. Joku meidän perheestä vihaa lumitöitä, joitain ne eivät liikauta mihinkään suuntaan, ja jotkut tykkäävät kuin hullu puurosta.
Meillä oli sovittu hakutreenit, mutta koska näin tammikuussa joillekin saattoi lumi ja pakkanen tulla vähän yllätyksenä, innokkaita treenaajia oli loppupeleissä sitten taas vain Elina ja minä. Saatiin kyllä ihan hyvin hakuiltua niinkin; meidän koirat ovat niin yksinkertaisia ja onnellisia saadessaan tehdä hommia, ettei niitä haittaa että toinen puoli on tyhjää ja toisella puolella yksi siirtyvä maalimies (ja yksi ämmällä alkava ei panisi pahaksensa vaikka koko alue olisi tyhjää luulen ma). Treenin jälkeen käytiin perinteinen Marjokankaan ympärikävely ja varsinkin Maukka-täti oli revetä liitoksistaan kun pääsi pitkästä aikaa kavereiden kanssa ulkoilemaan. Sinan kanssa harrastivat mummokävelyä: toinen sinisessä, toinen punaisessa takissa peräkkäin siinä hangessa kipittelivät <3
 |
| Terttu Repolainen tarkkana kuin porkkana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti