Aamulenkin jälkeen huristeltiin Valkealaan töllistelemään tottelevaisuuskoetta. Mervi pääsi tekemään hyppynoudon kokeen jälkeen. Ettei ihan turhaan koko päivää siellä roikkunut.
Sieltä jatkettiin tottiskentälle jossa jouduin vähän aikaa odottelemaan että kenttä vapautuisi; siellä nimittäin treenasi poliiseja. Vaikka en Oulusta olekaan niin silti... Jotenkin tulee aina niin syyllinen ja rikollinen olo kun on skoudeja näköpiirissä. Ja ne tietenkin jäivät vielä meidän treenejä katsomaan. Toisaalta jos olisi jotain kisajännitysongelmaa niin tuo olisi sen puolesta ollut hyvä treeni. Tein voittajan tottiksen vähän vajaalla seuruulla, Mervi oli tosi hyvä. Ainoa suurempi virhe oli mun heitto kaksikiloisen kanssa kun käytän sitä tukijalkaa. Vaikka kroppa muuten muistuttaa itäsaksalaista heittolajin harrastajaa, niin sitä kapulaa en saa kymmentä metriä heitettyä. Mutta kuten sanottu, Merkka oli vikkelä ja taitava. Hyppynoudonkin suoritti molempiin suuntiin koskematta. Loppuun otettiin vielä ylimääräisenä ohjelmanumerona piilonkierrot, minkä jälkeen Merkka halusi välttämättä kuraojaan rypemään.
Kotimatkalla tein narupallomaastoihin jäljen, josta tuli mun tallomaksi jäljeksi yllättävän looginen. Tosin jotenkin matemaattinen ajattelukykyni ei taaskaan toiminut ihan kaikilla sylintereillä ja niinpä jäljen ollessa jo yli puolitoista kilometriä pitkä mulla oli vielä kaksi keppiä taskussa... Joten nelikeppinen jälki. Mervi jäljesti nätisti ja nosti kaikki kepukatkin. Eikä törmätty edes marjasta-/sienestäjiin, vaikka metsät täynnänsä vaikka mitä tattiloita ja vahveroita ja joitain punaisia herkkupaloja (ilman valkeita pilkkuja...) olikin. Plus sitä mustikkaa. Sitä riittää ja riittää. Puolukkaakin näköjään aika runsaasti. Jäljestäjän unelmasyksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti