Viikonloppu

Lauantaina oltiin kisaturisteina PK-SM-kokeessa. Vähän ehkä itseä harmitti kun ei Mervin kanssa siellä oltu kisaamassa, varsinkin kun moni tuli kyselemään miksen ja osa luuli että oltiin sen kanssa. Ensi vuonna sitten. Ehkä. Katsellaan. Mutta kiva se oli katsoa ja jännittää ystävien ja kylänmiehien suorituksia (joo, ihan totta, oli vallan kylänmieskin kisaamassa). Mairekin pääsi turisteloimaan, vaikka ajattelin, että paukkuarka koira ja neljällä kentällä pyörivät tottikset, mutta Mairepa on jo niin kuuro, ettei se enää hötkyillyt. Ainoastaan illansuussa kun katsoimme IPO-koirien treeniä, se vähän reagoi ihmetellen piiskaan. Paljon hienoja suorituksia ja valitettavia pettymyksiä, mutta tällaista tämä koiraurheilu ja -kisaaminen on. Jos tosiaan tavoitteellisesti treenaa ja uhraa vapaa-aikansa koiran eteenpäin viemiseen ja tietää, että koira on onnistuessaan aivan timanttia, ja silti jostain syystä just niissä tärkeissä kokeissa ei onnistu, niin kyllä se vituttaa. Ja siihen tunteeseen jostain syystä osaan samaistua. Mutta suvereenisti Tupla hoiti jäljellä homman kotiin, aloitti ihan kokeen ensimmäisenä koirana ja siitä lähtien johti koko kisaa loppuun asti. Hieno homma!

Sunnuntaina paineltiin sitten F5-näppäintä kotikisastudiossa, ja käytiin voimalaitoksella treenaamassa tokoa. Sitten kävelytettiin lampaita ympäri ämpäri (eikä ne edes viljapeltoon rynnineet!) ja illalla vielä Mervin kanssa käytiin pyörälenkillä.

Ja siitä se loma sitten alkoi.

Harvinainen pyhäinjäännös olohuoneessani: Jäljestyksen suomenmestarin syömä pöydänkulma