Maanantaina taisin vain ihan perunapellosta tokokentäksi tuunatulla omalla pläntillä treenata tokoa.
Tiistaina treenattiin hakua ja esineitä Marjokankaalla, Mervi oli huono. Haussa oma itsensä eli megahuono ja esineillä melko huono. Esineruutu oli vaikeakin, mutta silti. Oli vähän sellainen tunne että ihan kuin tuon koiran kanssa ei ikinä olisi mitään treenattukaan, sen tieto-taito-taso oli nimittäin vähän sellainen.
Keskiviikkona Martinpuron Tarjan ja Elinan kanssa treenattiin tokoa Mansikka-aholla. Mervi oli vähän sellainen nysvä ja minä EVVVK-asenteella liikenteessä joten en viitsinyt paljon edes mitään tehdä. Seuraamisen juoksuosuudella multa putosi pallo taskusta ja lopetin siihen. Paras oli ehdottomasti Emmi härnikoirana paikallamakuurivistössä kun se pingispallosilmät riemusta loistaen läjähti maahan ihan jokaisesta liikkurin "käsky"-sanasta ja ihan jokaisesta "maahan"-sanasta ja sen kaikista eri versioista. Aivan onnesta soikeana. Ja lenkin jälkeen kun Maire sai semmoisen pentujuoksuhepulin. Hän on niin hassu :D
Torstai ja perjantai meni koomaa muistuttavassa olotilassa. Elämä on rankkaa.
Tänään lauantaina käytiin aamulenkin jälkeen katsastamassa yksi paikka johon olen jo monta vuotta suunnitellut tallaavani jäljen. Ja nyt sen sitten tein. Tehtiin pieni lenkki ja ajaessani jäljen tallaamisen jälkeen poies sieltä ooppelista kuului siis ai-van järkyttävä ääni. Ikään kuin kolahdus, mutta paljon kovempi. Rämähdys?! Yritin katsoa mitä sille kävi, mutten löytänyt mitään (mikä nyt ei sinällään kerro yhtään mitään koska en silloin jouluaatonaattona tajunnut sitä räjähtänyttä rengastakaan kahdeksaan kilometriin...) Seuraillaan asiaa.
Jäljen muhiessa kävin treenaamassa voimalaitoksen nurtsilla tokoa. Nyt Mervi oli ihan kivan tuntuinen.
Sitten vähän paimennusta. Käytiin tsekkaamassa lampaat ja pyöritettiin niitä jonkin aikaa. Lähinnä poispäinajoa, joka on Mervistä aivan järjetöntä. Hänen logiikkansa vastaista toimintaa.
Jäljelle lähtiessä Mervi oli aivan lääh-lääh-puhkipoikki, joten vähän aikaa leikittiin vesiletkulla ja sitten hän sai kylpytakin niskaansa jotta vähän viilenisi. Jälki oli hyvin kiemurainen ja sisälsi neljä tienylitystä, lukuisia kummallisia suunnanvaihtoratkaisuja ja kaiken huippuna ihan loppumetreillä onnistuin - tämän ihan ensimmäistä kertaa vaatimattoman, mutta kommelluksia sisältävän jäljentallaajanurani aikana - ihan pokerina kävelemään oman janani poikki. Tämä kaikki tietenkin eksymistä välttääkseni. Ratkaisin syntyneen janadilemman aloittamalla janan keskeltä ja toivoa että Mervi jotenkin klaaraa homman. Hienosti Merkka-Petteri jäljesteli kaikki kepit nostaen ja jälkeä hukkaamatta. Hitsin paljon sieniä metsässä.
Illalla tein korjaussarjamentaliteetilla yhden esineen esineruudun Marjikselle (unohdin ottaa kulmamerkkejä ja esineitä mukaan niin siksi vähän kutistui tuo treeni). Avaimenperä kuopassa. Nousi ensimmäisellä pistolla.
Loppukevennys:
Ki, kissavitsi:
Mitä yhteistä on Elfriede-Kittyllä ja Harrison Fordilla?
No, kumpikin on takaa-ajettu :D :D :D
 |
| Ehhehe |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti